Metsäkukkia - Olavi Virta

Metsään on tullut jo syys

Lohduton yön hämäryys

Vain hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan

Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset

Metsäorvokit nuo, syksy unhoitti maasta pois

Yksinäin allapäin saavun kukkien luo

Poimin ne armaallein, anteeksi saan

Tien onnelaan tunnen taas löytänein

Niin kesä saapuu jo uus

Kukkien uus ihanuus

Metsässä puut vihannoi

Sunnuntain hääkellot soi

Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion

Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussa

Hymyillen tietäen katseet yhtyvät nyt

Vain me tunnemme sen, on matkan pää liittomme tää

Syy metsäkukkien

L'autunno è già entrato nella foresta

Crepuscolo notturno inconsolabile

Solo gli honga sospirano per proteggere i fiori della terra

Ce ne sono di piccoli rimasti al riparo di Hongisto

Padelle forestali, quelle autunnali dimenticate

Arrivo ai fiori da solo dal basso

Li passo con i miei cari, mi dispiace

Mi sento fortunato ad aver ritrovato la strada

Quindi l'estate sta arrivando già nuova

La nuova bellezza dei fiori

Nella foresta, gli alberi erano verdi

Le campane nuziali di domenica suonano

Accanto, dirigo la sposa della chiesa

Ci sono fiori di campo nel bouquet da sposa

Sorridendo, sapendo che lo sguardo si unisce ora

Solo noi sappiamo che è la fine del nostro viaggio

La causa dei fiori di campo