Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut - Accentus, Eric Ericson, Toivo Kuula

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut

Siell' on siintävät seljat ja salmien suut

Siell' on vihreät metsät ja mäet

Siell' on vilposet illat ja varjokas koi

Siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi

Siell' on kaihoja kukkuvat käet

Mun on mieleni nääntyä ikävään

Kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään

Ja ma kaihoten kaipaan sinne

Ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn

Salot, vihreät metsät, jos katuja käyn

Jos kuljen, jos kätkeyn minne

Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks

Ja sen ilma niin kumman painavaks

Ja ma syömmessä toivon jo salaa:

Tulis syksy ja metsät ne vihreät veis

Tulis talvi ja lumin ne peitteleis --

Kai silloin mun rauhani palaa!

Ci sono alberi di mele a fioritura lunga

Ci sono schiene e bocche di stretto

Ci sono verdi foreste e colline

Ci sono serate fredde e una falena ombrosa

C'è un canto degli uccelli, che viene suonato nel boschetto

Ci sono mani che cadono brama

La mia mente sta morendo di fame

Quando so, quando so tutto

E mi manchi ardentemente

E con la vista della mia anima vedo quella visione

Salos, foreste verdi, se visito le strade

Se cammino, se mi nascondo dove

E la mia stanza è stata angusta

E la sua aria così stranamente pesante

E quando mangio, già segretamente spero:

Sarebbe autunno e le foreste sarebbero verdi

L'inverno sta arrivando e Lumin li coprirà -

Immagino che sia allora che la mia pace tornerà!