Valot - Agents, Jorma Kaariainen

Ilta saapuu hiljaa huoahtain

Valot syttyy taakse ikkunain

Ei jää pimeään

Muut kukaan yksinään

Valot pois yön varjot häivyttää

Vaan — en mä niitä sytytäkään, en

Luulen: tuskin niitä tarvitsen

Kun sinä niin olet valo kirkkahin

Sanoisin, liikaakin se valaisee

Kaikki tahtoo tietää, miksi jää

Asuntoni aivan pimeään

Varjot kietoutuu

Niihin tukehtuu

Mulle vaikka mitä tapahtuu

Vaan — ne ei tiedä että valo vois

Säikyttää tän aran tunteen pois

Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan

Valot käy meitä päin palamaan

La sera arriva silenziosamente con un sospiro

Le luci si accendono dietro le finestre

Non rimarrà al buio

Altri nessuno solo

Le luci svaniscono le ombre della notte

Ma... non li accendo nemmeno, no

Penso: non ho quasi bisogno di loro

Quando lo sei, sei la luce più brillante

Direi troppo illumina

Tutti vogliono sapere perché rimane

Il mio appartamento è completamente buio

Le ombre si intrecciano

Soffocano

Qualunque cosa mi succeda

Ma... non sanno che la luce può

Si scrolla di dosso questa timida sensazione

Quindi noi due abbiamo deciso: mai

Le luci si accendono verso di noi