Kultareunukset - Anna Puu

Voisin puhuu susta pelkkää pahaa

Mut se ei auta

Se ei auta ketään

Ja mä en jaksa vihata

Mä en jaksa vihaa sua enää

Voisin sanoo satutit mua eniten

Mut se ei muuta

Se ei muuta mitään

Ja mä en jaksa itkee

Mä en jaksa itkee sun perään

Nyt kun katson tätä kuvaa

Jonka ennen käänsin seinään päin

Muistan susta kaiken hyvän

Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin

En tuu koskaan unohtamaan

Tai mitään yhtä suurta kokemaan

En saanut onnellista loppuu

Mut mä laitan sen kultareunuksiin

Mut mitä jos mä kerron sulle siitä

Että oon ookoo

Kaikki on ookoo

Ja mulla ei tuu ikävä

Niin usein ei tuu ikävä enää

Nyt kun katson tätä kuvaa

Jonka ennen käänsin seinään päin

Muistan susta kaiken hyvän

Ja sen kauniin päivän kun me tahdottiin

En tuu koskaan unohtamaan

Tai mitään yhtä suurta kokemaan

En saanut onnellista loppuu

Mut mä laitan sen kultareunuksiin

En saanut onnellista loppuu

Mut mä laitan sen kultareunuksiin

En saanut onnellista loppuu

Mut mä laitan sen kultareunuksiin

Potrei parlare di te solo malvagio

Ma non aiuta

Non aiuta nessuno

E non posso odiare

Non sopporto più la rabbia

Potrei dire che mi hai ferito di più

Ma questo non cambia

Non cambia nulla

E non posso piangere

Non posso piangere dopo il sole

Ora che guardo questa foto

Prima di allora mi voltai per affrontare il muro

Ricordo tutto bene

E quel bel giorno in cui eravamo ricercati

non dimenticherò mai

O qualcosa di uguale all'esperienza

Non ho avuto un lieto fine

Ma l'ho messo ai margini dell'oro

Ma se te lo dicessi

Questo è ookoo

Tutto va bene

E non mi manca

Così spesso non diventa più noioso

Ora che guardo questa foto

Prima di allora mi voltai per affrontare il muro

Ricordo tutto bene

E quel bel giorno in cui eravamo ricercati

non dimenticherò mai

O qualcosa di uguale all'esperienza

Non ho avuto un lieto fine

Ma l'ho messo ai margini dell'oro

Non ho avuto un lieto fine

Ma l'ho messo ai margini dell'oro

Non ho avuto un lieto fine

Ma l'ho messo ai margini dell'oro