Nummela - Anssi Kela

Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat

Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat

Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin

Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin

Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin

Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin

Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan

Kuunnellessain tunsin poltteen — mun piti päästä soittamaan

Mun täytyy kävellä näin

Mun täytyy kävellä näin

Kun jotain herää sisälläin

Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin

Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin

Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen

Mutta jotenkin se selvis — elämä alkoi uudelleen

Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin

Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin

Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan

Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa

Mun täytyy kävellä näin

Mun täytyy kävellä näin

Kun jotain herää sisälläin

Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin

Olin kakskytviis kun sanoin: «Please, eikö mentäis naimisiin?»

Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa

Minä nukun päivät ja valvon yöt — nää biisit pitää kirjoittaa

Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään

Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa

Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan

Mä taidan kuulua tänne…

Mun täytyy kävellä näin

Mun täytyy kävellä näin

Kun jotain herää sisälläin

Queste strade della città, ville e giardini

Porto a spasso il cane e mi viene in mente il meglio degli anni

Da quel fosso abbiamo poi raschiato i penny

Dopo aver scommesso dove ancora una volta è stata soppesata la follia

A scuola, tra le amiche, noi ragazze eravamo divise

Urlavano durante le pause mentre venivano inseguiti

E quando la banda di faija ha chiamato, ho portato tutti a guardare

Mentre ascoltavo, mi sono sentito bruciato: dovevo suonare

Devo camminare così

Devo camminare così

Quando qualcosa si sveglia dentro

Avevo dodici anni quando ci siamo trasferiti in campagna

E solo un anno più vecchio ho guardato mentre Faiya veniva sepolta

Muts rimase con quattro figli, una nuova casa piena di debiti

Ma in qualche modo è sopravvissuto: la vita è ricominciata

Abbiamo poi con gli amici in questo parco siamo stati catturati

I nostri motorini ne facevano duecento, le ringhiere di quel ponte erano percorse

E sapevamo come spegnere i lampioni in tutto il villaggio

Ho iniziato a scrivere canzoni, hanno affrontato la morte

Devo camminare così

Devo camminare così

Quando qualcosa si sveglia dentro

Ho trovato la donna della mia vita e ci siamo commossi insieme

Ero a doppio senso quando ho detto: "Per favore, non mi sposerei?"

Ora abbiamo una casa unifamiliare, una moglie per lavoro a cui insegnare

Dormo i giorni e guardo le notti: queste sono le canzoni da scrivere

Con il cane a volte in ritardo sulla cresta saliamo

E da lì guardiamo Nummela dormire

E mi rendo conto che tutto sembra andare bene

Penso di appartenere a qui...

Devo camminare così

Devo camminare così

Quando qualcosa si sveglia dentro