Kaivopuiston jää [Vain elämää kausi 10] - Antti Tuisku, Lauri Schreck

Joo, sinä vuonna joulu muistutti juhannusta

Sama sää, sama kostea tuuli

Maa yhtä musta

Ja sun silmissä oli sama katse

Jonkun etääntyneen

Pois musta kääntyneen

Sinä vuonna joulu muistutti juhannusta

Mä en luopuisi ikinä

Mut aina ei kysytä

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Mun yöpöydäl on pölyä

Ja kirje sulle ja melatoniini

Mä otin ensin yhden

Sitten kakskyt joo

Mä jäin niihin kiinni

Mä en tiedä miksi kaikki muuttuu

Aina silloin

Kun oon just ruvennu tottumaan

Mun yöpöydällä on kirje sulle ja melatoniini

Mä en luopuisi ikinä

Mut aina ei kysytä

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Niin kuin ei Kaivopuiston jää

Et kanna enää minua

Niin kuin ei napapiirin sää

En kiinnosta sinua

Joo niin mä teen

Minkä voin

Huudan ja kapinoin

Mut niin kuin ei

Talvet oo entisellään

Sä et rakasta minua enää

Sä et rakasta minua enää

Sì, quell'anno il Natale era come una mezza estate

Stesso tempo, stesso vento umido

Il terreno è ugualmente nero

E c'era lo stesso sguardo nei suoi occhi

Qualcuno distante

Spento nero girato

Quell'anno, il Natale era come una mezza estate

Non mi arrenderei mai

Ma non sempre chiedi

Come se non ci fosse più Kaivopuisto

Non mi porti più

Come nessun clima artico

Non mi importa di te

Sì, è quello che faccio

Cosa posso fare

Piango e mi ribello

Ma come no

Inverni oo come prima

Non mi ami più

Non mi ami più

Il mio comodino è impolverato

E una lettera per te e melatonina

Ne ho preso uno prima

Allora voi due sì

Mi sono bloccato in loro

Non so perché tutto cambia

Sempre allora

Quando mi ci sto abituando

C'è una lettera sul tuo comodino e melatonina

Non mi arrenderei mai

Ma non sempre chiedi

Come se non ci fosse più Kaivopuisto

Non mi porti più

Come nessun clima artico

Non mi importa di te

Sì, è quello che faccio

Cosa posso fare

Piango e mi ribello

Ma come no

Inverni oo come prima

Non mi ami più

Non mi ami più

Come se non ci fosse più Kaivopuisto

Non mi porti più

Come nessun clima artico

Non mi importa di te

Sì, è quello che faccio

Cosa posso fare

Piango e mi ribello

Ma come no

Inverni oo come prima

Non mi ami più

Non mi ami più