Tähtiotsa - Antti Tuisku

Hän on pieni, aina peloissaan mut kasvot niin ei kerrokkaan

Yksin paiskattuna maailmaan johon ei tahdo kuullukkaan

Varman näköiset on askeleet

mut jos kysyisit minne meet

vastaa että kunhan eteenpäin johonkin poispäin itsestäin

Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy

Sydäntään hän ei anna kellekkään

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee, yksinäinen

laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa

eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa

Aikaisin jo väsyi väistämään

ei luota mut ei syytäkkään

Liian paljon yli käveltiin

ja unohti miten noustiin

Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy

Sydäntään kun ei anna kellekkään

Hän kyllä selviytyy kun sieluaan ei myy

Sisintään hän ei näytä kellekkään

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen

laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa

eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen

laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa

eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa

È piccolo, sempre spaventato ma la sua faccia non è narrativa

Gettato da solo in un mondo che non vuoi sentire

Guardando sicuro sono i passaggi

ma se mi chiedessi dove incontrarmi

corrisponde a ciò purché in avanti a qualcosa lontano da sé

Affronta questo quando non vende la sua anima

Non darà a nessuno il suo cuore

Le ombre della nuvola portano solo luce al bambino mentre passa, solitario

nella sua valle e pensa che la sua oscurità rimanga sempre sulla sua stella

e non vede la luce più brillante che porta

Presto già stanco di schivare

non fidarti ma non incolpare

Troppo è stato calpestato

e ho dimenticato come alzarmi

Affronta questo quando non vende la sua anima

Al mio cuore quando non do a nessuno

Sopravviverà quando non venderà la sua anima

All'interno, non assomiglia a nessuno

Le ombre della nuvola portano luce al bambino solo quando passa solo

nella sua valle e pensa che la sua oscurità rimanga sempre sulla sua stella

e non vede la luce più brillante che porta

Le ombre della nuvola portano luce al bambino solo quando passa solo

nella sua valle e pensa che la sua oscurità rimanga sempre sulla sua stella

e non vede la luce più brillante che porta