Kirous - Apulanta

Lääkitsen itseni rukouksin

Mutta otan niitä lääkkeeksi vain

Ovat myrkkyni jotain aivan muuta

Mua vahvempaa

Kuolleiden lehtien tuoksu on koti sydämen

Outo rakkaus hiipuvaan lämpöön

On rakentanut

Muodon antanut

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Pelkään onnellisuutta

Sillä tunnen sen vastakohdan

Päivää on seurattava illan

Ei voi muuttaa

Kirouksella on kasvot

Jotka ihmistä muistuttaa

Sen äänessä asuu lupaus

Se valehtelee myös itselleen

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Puolet minusta liekkeihin tuijottaa

Ne värini toistavat tanssissaan

Puolet rakastaa mustaa veden pintaa

Ja mitä se syvyyteen piilottaa

Puolet jäi vangiksi illuusioon

Joka itsestään rakensi uskonnon

Puolet iskee rystyset kallioon

Tunteakseen todellisen

Kirous kulkee rataa

Joka muodoltaan tunnistetaan

Ei mitenkään voi pysäyttää

Aistittu täydellisyys

Kaikupohjaltaan kuin ihmisyys

Valossa haalistuu pois

Sen kirous on sama kuin mun

Mi guarisco attraverso la preghiera

Ma li prendo solo come medicina

I miei veleni sono qualcosa di completamente diverso

Più forte di qualsiasi altra cosa

Il profumo delle foglie morte è la casa del cuore

Strano amore per il calore sbiadito

Ha costruito

Modellato da

La maledizione fa il suo corso

Qualunque forma sia riconosciuta

Non c'è modo di fermarsi

Perfezione percepita

Echeggiava come l'umanità

La luce svanisce

La sua maledizione è la stessa della mia

Ho paura della felicità

Perché io sento il contrario

Il giorno deve essere seguito dalla sera

Non posso cambiare

La maledizione ha una faccia

Che ricorda alle persone

C'è una promessa nella sua voce

Mente anche a se stesso

La maledizione fa il suo corso

Qualunque forma sia riconosciuta

Non c'è modo di fermarsi

Perfezione percepita

Echeggiava come l'umanità

La luce svanisce

La sua maledizione è la stessa della mia

Metà di me fissa le fiamme

Ripetono il mio colore nella loro danza

La metà ama la superficie nera dell'acqua

E cosa nasconde nel profondo

La metà è stata catturata nell'illusione

Chi ha costruito la religione da solo

La metà delle nocche ha colpito la roccia

Per sentirsi reale

La maledizione fa il suo corso

Qualunque forma sia riconosciuta

Non c'è modo di fermarsi

Perfezione percepita

Echeggiava come l'umanità

La luce svanisce

La sua maledizione è la stessa della mia