Yhtä vaille kaksi - BEHM

En oikein osaa olla täälläkään

Ei mitään sopivaa oo päälläkään

Mitä muuta tekisin, ketä suutelisin

Tuijottelisinko kotonani seinään

Tv putosi niin uutisia ei nää

Ne huomaa dekadentin taiteilijan

Se juhlii onnensa hukkaan

Piilotan introvertin, vaiheilijan

Laitan hatun kun en koskaan kampaa tukkaa

Lähden kotiin mut jos uni ei tuukkaan

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu

En saanut viihdyttäjää, rakastajaa

Se alkoi vähän liikaa rakastamaan

Kun alkaa paljon tuntemaan

Niin se saattaa satuttaa

Enkä haluu enää yhtään osumaa

Silti odotan sua, kuinka osuvaa

Olisitko kuin ei kukaan muu

Et samaan lauseeseen vois asettuu

Kanssa niiden ihmisten

Joita nyt jo välttelen

Oisit odotuksenen arvoinen

Ja susta tarpeeksi mä saisi en

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu

Lähden kävelylle aurinkoon

Uskon moneen mutten taida uskoo kohtaloon

Vielä vuosienkin päässä nään

Saman naisen joka etsiikin vain itseään

Mut ei koskaan avaa silmiään

Neanche io posso davvero essere qui

Niente di adatto neanche

Cos'altro farei da chi bacerei

Guarderei il muro di casa mia

La TV è caduta, quindi non si vedono notizie

Noteranno l'artista decadente

Celebra i suoi sprechi

Sto nascondendo l'introverso, il phaser

Mi metto il cappello quando non mi pettino mai

Andrò a casa ma se non dormo

Sono le due meno l'una

Ancora una volta, questo si è trasformato in una spiegazione

E nessuno di noi due

L'idea qui rimane innumerevoli

Non so ancora cosa manca

Non ho avuto un intrattenitore, un amante

Ha iniziato ad innamorarsi un po' troppo

Quando inizi a sentire molto

Potrebbe far male

E non voglio più colpi

Tuttavia, non vedo l'ora di sapere quanto azzeccato

Non vorresti nessun altro

Non puoi accontentarti della stessa frase

Con quelle persone

sto già evitando

Saresti valsa la pena aspettare

E non ne ho abbastanza

Sono le due meno l'una

Ancora una volta, questo si è trasformato in una spiegazione

E nessuno di noi due

L'idea qui rimane innumerevoli

Non so chi manca accanto a me

Vado a fare una passeggiata al sole

Credo in molti ma non credo nel destino

Ancora anni di distanza

La stessa donna che sta solo cercando se stessa

Ma non apre mai gli occhi