Aura - Cmx

elämän keskipäivässä

minäkin eksyin synkkään metsään

aamupäiväin kappaleisiin

iltojen ikävään

missä

kasvot puhuvat omaa kieltään

oppivat suruaan nauramaan

ja elämän hauraat astiat

katsovat ihmetellen toisiaan

askel ja pysähdys kerrallaan

yksi nurin yksi oikein

etsi tietäjoka hehkuu

polkua joka puhuu

se on käsiesi liikkeissä

se on taivaankannen valoissa

se on päivälläja yölläja aina

se on täälläse on muualla

se ei puhu, ei voi vastata

olen ymmärtänyt tämän sen valossa

talvi toi meidät tähän paikkaan

missälepäämme kylki kyljessä

opimme enemmän toisiamme

opimme ajoissa luopumaan

en ehkätiedämitätehdä

vaikka joskus olenkin varma

ja joskus makaan aivan hiljaa

ja uskallan vain epäillä

jos yrittäisin puhua vain sanoja

käsiin jäänyt kosketuksen paloja

täytyy luopua, ajatella uudelleen

itsensäja muut

a mezzogiorno della vita

Anch'io mi sono perso nella foresta tenebrosa

la mattina alle canzoni

le mancate delle serate

dove

il viso parla la sua lingua

impara a ridere del loro dolore

e i fragili vasi della vita

guardandosi con stupore

passo e fermati alla volta

uno capovolto uno a destra

cerca un saggio che risplenda

un cammino che parla

è nei movimenti delle tue mani

è nelle luci del cielo

è giorno e notte e sempre

è qui è altrove

non parla, non sa rispondere

L'ho capito alla luce di ciò

l'inverno ci ha portato in questo posto

dove i nostri fianco a fianco

impariamo di più gli uni dagli altri

impareremo a mollare in tempo

Potrei non sapere cosa fare

anche se a volte ne sono sicuro

e a volte mento tranquillamente

e oso solo dubitare

se cercassi di dire solo parole

pezzi di tocco rimasti nelle mani

bisogna arrendersi, ripensarci

se stesso e gli altri