Ei Tästä Maailmasta - Cmx

Tie viettää kohti merta

Päällystämätön, kurainen

Pystysuora kalliolaiva seilaa

Mastot natisten

Jäykkään tuuleen, jäätyneeseen

Kivisilmä tähyää

Paha leijuu vetten yllä

Rakastelee itseään

Pieni piru muurin seinää vasten

Itkee itkuaan

Näkymätön aurinko on sammunut

Kai apeuttaan

Ei tästä maailmasta, rakkaani

Ei me olla tästä maailmasta

Kello seisoo paikoillaan

Hampaat rattaissa naristen

Rantaliejuun kuollut lintu

Siipi päätä suojaten

Odottaa ja odottaa

Hetken joskus vaihtuvan

Ja kivilaivan murenevan

Tuulen karjuntaan

Patsas puiston pimennossa

Katsoo tyhjää astiaa

Altaan jonka kerran rikkoi

Vihan paino vimmassaan

Ei tästä maailmasta, rakkaani

Ei me olla tästä maailmasta

«Dialektiikassa on pohjimmiltaan kyse

Siitä, että jokaisen lauseen voidaan katsoa

Sisältävän oman negaationsa.

Paradoksin

Luonteeseen puolestaan olennaisesti kuuluu

Että se pirullisella tavalla käy aivan

Ajattelematta järkeen

Itse istun muurin harjalla ainoassa

Mahdottomassa maailmassa, katson

Tähtien verkkaista grand prixiä

Tiedän putoavani tonennäköisyyksien kentän

Läpi ymmärtämättä paralleeliaksioomaa

Koskaan.»

La strada porta verso il mare

Non rivestito, aggrovigliato

Una nave rocciosa verticale naviga

Alberi natale

Con un vento forte, congelato

L'occhio di pietra sta fissando

Il male aleggia sulle acque

Ama se stesso

Un po' maledettamente contro il muro del muro

Piangere piangere

Il sole invisibile è sparito

Immagino la sua apeutta

Non di questo mondo, mia cara

Non siamo di questo mondo

L'orologio è fermo

Denti che strisciano nel passeggino

Un uccello morto nel fango della spiaggia

Ala che protegge la testa

Aspettando e aspettando

Per un po' a volte cambia

E la nave di pietra si sta sgretolando

Il ruggito del vento

Statua nell'oscurità del parco

Guardando un contenitore vuoto

La piscina che una volta si ruppe

Il peso della rabbia nella sua frenesia

Non di questo mondo, mia cara

Non siamo di questo mondo

“La dialettica è fondamentalmente su questo

Che ogni frase possa essere vista

Contenendo la propria negazione.

Paradossina

La natura, a sua volta, essenzialmente include

Che funziona in modo diabolico

Senza senso del pensiero

Io stesso mi siedo sulla cresta del muro nella suola

In un mondo impossibile, guardo

Il tranquillo gran premio delle stelle

So che sto rientrando nel campo delle visioni tonali

Attraverso la non comprensione dell'assioma delle parallele

Mai."