Lihan Syvyyksiin - Cmx

Pelko tanssii hymyn laidalla

iho luiden kaunistuksena

valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi

valo pyhin sotajoukoin

hiipii ihmeen ääriviivaa

avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi

toinen tahtoo jatkuvuutta

toinen hetken kestävän

toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu

toinen kasvaa hellyydestä

toinen käärmevyyhden alla

hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata vallattiin

tässäkuoro laulaa:

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

Hiki hioo kasvoluita

hampaat välkyy, huuto raikaa

vettyneilläohimoilla kaaret sädekehien

minätunnen pienuuteni

kannustavan julmuuteen

kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata hävittiin

tässäkuoro laulaa

ajasta

Pian loppu julma

kuten täälläsopii olettaa

nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin

joka tahtoo rakkautta

mieli täynnäpelkkäävihaa

herääludelavitsalta

nyrkki kauhoo kylmäälihaa

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

La paura balla sull'orlo di un sorriso

pelle come decorazione per le ossa

sulla tua terra bianca le vene gorgogliano, fulmini

luce nel santo esercito

si insinua nel profilo del miracolo

sotto la membrana dello spazio ronzava la campana della chiesa

l'altro vuole continuità

un altro momento che dura

uno si toglie i vestiti e l'altro si toglie

l'altro nasce dall'affetto

un altro sotto la spira dei serpenti

le braci vengono affumicate nelle volte di entrambe le ossa pubiche

Qui il coro canta il tempo

quando la terra santa fu conquistata

qui il coro canta:

Non era così prima

c'erano solo persone

sepolto vivo nella miseria quotidiana

sepolto vivo nella miseria quotidiana

sepolto vivo nella miseria quotidiana

Sepolto vivo

alle profondità, alla depravazione

Il sudore macina le ossa del viso

denti tremolanti, piangi freschi

con lussuria arcuata archi di raggi

sento la mia piccolezza

incoraggiare la crudeltà

sorretto dal peso di una spietatezza illimitata

Qui il coro canta il tempo

quando la terra santa fu distrutta

qui il coro canta

tempo

Presto la fine è crudele

come è prevedibile qui

sorge, vince la divinità che è stata provata

chi vuole amore

la mente è piena di rabbia

svegliarsi

il pugno spaventa la carne fredda

Non era così prima

c'erano solo persone

sepolto vivo nella miseria quotidiana

sepolto vivo nella miseria quotidiana

sepolto vivo nella miseria quotidiana

sepolto vivo nella miseria quotidiana

sepolto vivo nella miseria quotidiana

Sepolto vivo

alle profondità, alla depravazione