Punainen nro. 6 - Cmx

Verse I

Ei et lukenut väärin niitävähäisiäsanoja

jotka laitoin valkovatsallesi, kuiskin maahisen korvaasi

Ei et nähnyt väärin niitäkehystettyjäkuvia,

jotka piirsin sinisilmillesi, ahdoin enkelin suuhusi

Olisit väkeväkuin kesäja kuohuva koski,

olisit väkeväkun lehti joka putoaa

Ja alla takiaisten, sananjalkain, saniaisten,

laulu etsii tietävapauteen

Se kieli ensimmäinen, mielen äiti äärimmäinen,

laulu tahtoo viedävapauteen

Verse II

Olin niin palasina, niin rikki kuin voi olla

kun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaa

Olin niin vaativainen, kuin vain pienimpänävoi olla,

kun imin verta verestäsi, varrestasi elämää

Olisit väsynyt kuin syksy hedelmistäraskas,

olisit väsynyt kuin kevätpuro juoksustaan

Verso I

Non hai frainteso quelle banali parole

che ho messo sul tuo ventre;

Non hai frainteso quelle immagini incorniciate

che ho disegnato sui tuoi occhi azzurri, che era nella bocca dell'angelo

Saresti come un'estate e una rapida gorgogliante,

saresti la foglia della folla che cade

E sotto la bardana, lo sgabello, le felci,

la canzone cerca la libertà di conoscenza

Quella lingua prima, la madre della mente estrema,

la canzone vuole essere portata via

Verso II

Ero il più fragile, il più rotto possibile

quando sono caduto accanto a te, ho chiesto che la terra cadesse

Ero esigente quanto il più piccolo che potevo essere,

quando attingo sangue dal tuo sangue, tu argini la vita

Saresti stanco come un autunno ricco di frutti,

saresti stanco come un torrente primaverile per la corsa