Sanansaattaja - Cmx

Mitäennen olin joskus, kerran, kautta aikojen,

läpi pettymysten metsäin sama, melkein ikuinen,

nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut,

puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan.

Lähemmäksi salaisuutta, lähemmäksi totuutta,

lähemmäksi maailmalta salattua sydäntä

luulin tekeväni matkaa avainnippu kädessäni,

väärät oli avaimet ja portti toisaalla.

Silti enpäosaa, enpätaida vieläluovuttaa,

etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää.

Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään

kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään.

Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelmättömin,

pinnistelen rauniolla, vettäjos vain löytäisin,

hengen, jonka tiedän, luotan, yhäjossain elävän

kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta-

Ihoon oli kirjoitettu näkymätön raamattu,

lukea en osaa, enkätulkita sen merkintöjä.

Joku ehkäkulkenut on loppuun polun toivion,

risteyksiin ripotellut laulut, jotka totta on.

Quello che mai ero una volta, una volta, attraverso i secoli,

attraverso le foreste della delusione la stessa, quasi eterna,

ora non c'è più, è inghiottito dal vento,

spremuto a vuoto, bloccato e andato a sue spese.

Più vicino al segreto, più vicino alla verità,

più vicino a un cuore nascosto al mondo

Pensavo di fare un viaggio con un portachiavi in ​​mano,

quelle sbagliate erano le chiavi e il cancello altrove.

Eppure, non lo so, non posso arrendermi,

cercare, desiderare, ottiene cibo a sufficienza.

Una raffica di vento quando i venti di particelle portano una lanterna temporalesca

una volta kotvan sente la vicinanza di un estraneo dentro di sé.

Su un altopiano, alcuni, infruttuosi nei pensieri,

Pizzico la rovina, se solo potessi trovarla,

lo spirito che conosco, di cui mi fido e vivo

tessitura, anche a chi il fuggiasco

Una Bibbia invisibile è stata scritta sulla pelle,

Non so leggere, non interpreto le sue voci.

Qualcuno che potrebbe aver superato il sentiero della Speranza,

canzoni sparse agli incroci che sono vere.