Työt Ja Päivät - Cmx

Huomiseksi luvattiin myrskyä, minä valvoin koko matkan

Istuin ylhäällä ja mietin mitä siellä tekisin

Aamuseitsemän, ei minään vuonna

Ei viikonpäivänä, ei missään kuussa

Vilja mätänee pelloille kun on ajateltava tekojaan

Linnut mustina varjoina nousevat syksytaivaalle

Ja vuoteessa on ruumis, se on vielä lämmin

Mutta kuinka monta vuotta, kuinka monta kuukautta

Yöllä kuulen kellojen soivan

Tässä tyhjässä talossa

Näen unta suuresta parantajasta

Toivon sinun nukkuvan

Sinä kesytät kylpyhuoneessa neljä mustaa lintua

Ne on avuttomia, rumia, paholaisen petoja

Kaikki tämä kuolema menee tekojemme edelle

Kirjoittaa uudemman runouden, lausuu ääneti viimeiset sanat

Ja vaikka on kevät, tuuli repii silmut puista

Nauraa koivukujalla rakastetun äänellä

«olit ainoa johon luotin niin että saatoin pettyä»

Nyt pidätän tätä itkua kunnes siihen tukehdun

Ja maa on kevyt käydä, lumivalkoinen

Domani era stata promessa una tempesta, ho monitorato l'intero viaggio

Mi sono seduto al piano di sopra e mi sono chiesto cosa avrei fatto lì

Le sette del mattino, non in un anno qualsiasi

Non in un giorno della settimana, non in nessun mese

Il grano marcirà nei campi quando dovrai pensare alle tue azioni

Uccelli come ombre nere salgono nel cielo autunnale

E il letto ha un corpo, è ancora caldo

Ma quanti anni, quanti mesi

Di notte sento suonare le campane

In questa casa vuota

Sogno un grande guaritore

Spero che tu dorma

Addomestici quattro uccelli neri in bagno

Sono indifesi, brutte, le bestie del diavolo

Tutta questa morte ha la precedenza sulle nostre azioni

Scrive poesie più recenti, pronuncia le ultime parole ad alta voce

E anche se è primavera, il vento strappa le gemme dagli alberi

Ridi nel vicolo delle betulle con la voce di una persona cara

«Tu eri l'unico di cui mi fidavo quindi potrei essere deluso»

Ora continuerò a piangere finché non mi soffocherò

E la terra è leggera da visitare, bianca come la neve