Uusi Ihmiskunta - Cmx

Äkkiäkun herään on aamu,

vaikkei mikään ole ennallaan.

Tunnit seuraa toisiaan,

kasvot tuntuu vierailta,

kumma kun on sisälläkin säiden armoilla.

Toin maahan sielua kun lähdit,

ei siinäpaljon kertomista.

Liput roikkuu märkinä,

olen aina väärässä,

yllättävän pitkätämäkeskikatu on.

Ei tullut paratiisi, vaikka meille siitäpuhuttiin.

Ei ollut siellätaivas, vaikka vielääsken luulin niin.

Havahtuu patsaat elon puistoissa,

harhailee aamuun jaloin kivisin.

Seppeleitäkuihtuneita,

ääniäajan kuilusta,

kaiverrukset jalustoista ilmaan pakenee.

Nousevat vieläsiivilleen hohtaen suuret laivat,

kantavat meidät murheiden laaksoista tähtiin, kauas!

Improvvisamente mi sveglio la mattina,

anche se niente è più lo stesso.

Le ore si susseguono,

il viso sembra strano

stranamente quando è dentro in balia del tempo.

Ho portato un'anima nella terra quando te ne sei andato,

non c'è molto da dire.

Le bandiere sono bagnate,

Sbaglio sempre

sorprendentemente lunga è la via di mezzo.

Non c'era il paradiso, anche se ce lo avevano detto.

Non c'era il paradiso lì, anche se lo pensavo ancora.

Sveglia statue nei parchi della vita,

vaga al mattino a piedi con rocce.

ghirlande,

il divario nel tempo del suono,

le incisioni sui piedistalli scappano nell'aria.

Le grandi navi stanno ancora alzando le loro ali,

portaci dalle valli dei dolori alle stelle, lontano!