Murheellisten Laulujen Maa - Eppu Normaali

Syyttömänä syntymään

Sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät

Juovuksissa tottakai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon

Halus välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä

Enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalo koura juottaa väkijuomaa

Niin turmiolla kongi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet karttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa

Kun hän viljaa korjaa

Keskeltä kylmän muuan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen

Mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viinaa, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesääli määrää

Ei mittaa järki eikä kärkimäärää

Joka laulusta hukkuvat nämä valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivaan portit

Einari epätoivosta ne kertovat

Nascere innocente

È successo

In questa terra del nord e del freddo

Già con gli antenati

Intossicato, ovviamente

Mogli picchiate, figli, se catturati

Il destino di un uomo tradizionale

Il desiderio di evitare il ragazzo porta

Non compro mai un'ascia

E non bevo mai alcolici

Altrimenti bevo la casa

L'innevamento invita la famiglia in inverno

Ma non voglio mai fare la legge dei padri

Ma quando non puoi ottenere un lavoro da un centro per l'impiego

Per lui, il destino si prende una bevanda forte

Quindi, con la distruzione, la cellula riprende vita

E i gesti dei signori si accumulano nella slitta

Verso il galoppo, commercio di liquori

È un uomo disperato da guidare

Quando raccoglie il grano

Nel bel mezzo di un freddo riposa in silenzio

Un occhio freddo fissa

Quando l'ascia si alza

In mezzo ai tumuli

Dalla terra alla terra

I padri guardano con orgoglio i loro figli

Disoccupazione, alcol, ascia e famiglia

Nevicate, polizia e l'ultimo errore

Questa terra di migliaia di canzoni tristi

Puoi correre in migliaia di laghi

Un popolo di ginepro dettato dall'autocommiserazione

Né misura la ragione né il numero di suggerimenti

Ogni carta vincente annega in ogni canzone

E le porte del cielo rimarranno

Dicono a Einari di disperazione