Pelikaani - Haloo Helsinki!

Nostan taas kädet korville

Kun lapset laulaa «Let It Go»:ta puistossa

Toistelen taas samaa sanaa päässä

Jotta tää aivosirkus hetken pysyis aisoissa

Ja mä hoen ja hoen, että ovi meni kiinni, mut käännyn takaisin

Portaissa lasken portaat ja toistan, jos meen sekaisin

Astun kadulla vain joka toiseen laattaan ja itken samalla

Oonko mä hullu vai onko noi kaikki muutkin hulluja?

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo lää

On aamuyö ja mä tuhannetta ajatusta kertaan

Enkä pääse uneen viläkään

Mitä jos, nää ajatukset eivät poistu koskaan

Vaan ne toteutuukin itsestään

Ja mä hoen ja hoen tää sekamelska loppuu, jos päätän niin

Mut entä ne diagnoosit, jotka mun puolesta päätettiin

On pakko kai avata ovet ahdistukselle, jotta se pääsee sisään

Ja voi tehdä työnsä loppuun ennenkuin se lähtee menemään

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo elää

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo elää

Toivo elää

Alzo di nuovo le mani alle orecchie

Quando i bambini cantano «Let It Go» nel parco

Ripeto la stessa parola

Affinché questo circo del cervello possa rimanere sotto controllo per un po'

E zappa e zappa che la porta si chiude, ma mi giro indietro

Sulle scale abbasso le scale e ripeto se mi confondo

Cammino per strada ogni altra piastrella e piango allo stesso tempo

Sono pazzo o sono pazzi tutti gli altri?

La vita mi dà quella piccola sensazione

Che sopravviverò a questa vita

Inoltre, non puoi sapere cosa sta tollerando una persona

Ma sopravviverò a questa vita

Voglio uscire dal dolore, voglio uscire dalla vergogna

Continuerò a temere se ne assicura un altro

Ma il mio pellicano non ha paura

Vola prima in mare aperto

Lo guardo da lontano, come sperare

È mattina e ho mille pensieri alla volta

E non riesco a dormire bene

E se questi pensieri non andassero mai via

Ma si avverano da soli

E metterò fine a questo pasticcio se decido di farlo

Ma che dire delle diagnosi che mi sono state fatte

Immagino di dover aprire la porta all'ansia per entrare

E può finire il suo lavoro prima che se ne vada

La vita mi dà quella piccola sensazione

Che sopravviverò a questa vita

Inoltre, non puoi sapere cosa sta tollerando una persona

Ma sopravviverò a questa vita

Voglio uscire dal dolore, voglio uscire dalla vergogna

Continuerò a temere se ne assicura un altro

Ma il mio pellicano non ha paura

Vola prima in mare aperto

Guardo da lontano come vive la speranza

Voglio uscire dal dolore, voglio uscire dalla vergogna

Continuerò a temere se ne assicura un altro

La vita mi dà quella piccola sensazione

Che sopravviverò a questa vita

Inoltre, non puoi sapere cosa sta tollerando una persona

Ma sopravviverò a questa vita

Voglio uscire dal dolore, voglio uscire dalla vergogna

Continuerò a temere se ne assicura un altro

Ma il mio pellicano non ha paura

Vola prima in mare aperto

Guardo da lontano come vive la speranza

La speranza vive