Pelkkä ihminen - Harmaja

Niin huomaamatta

Viet pohjan alta

Ja paikoilleni jään

Pelkoineni hämärään

Virumaan kuin kuolemaan

Ei paljoa jää

Kun kaiken pois

Tuo tumman mielen syys

Vain varjoihinsa virittyy

Ja kurimukseen kuristuu

Soi kunniaksi tuon kurjan luojan

Vain riimit joista jää

Ei säveltäkään elämään

Olen pelkkä ihminen

Joka kestäisi vaikka katkeaa

Kulkemalla tätä tietä karkeraa

Ja kaiken luulin

Jo tielle tulleen

Vaan enpä pimeää

Näin suurta mikä selättää

Olen pelkkä ihminen

Joka kestäisi vaikka katkeaa

Kulkemalla tätä tietä katkera

Niin huomaamatta

Viet pohjan alta

Ja paikoilleni jään

Pelkoineni hämärään

Virumaan kuin kuolemaan

Olen pelkkä ihminen

Così inosservato

Lo prendi sotto il fondo

E rimarrò fermo

La mia paura al tramonto

Striscia come la morte

Non molto ghiaccio

Dopotutto

Porta la caduta della mente oscura

Si sintonizza solo con le sue ombre

E il soffocamento è strangolante

Anello in onore di quel disgraziato creatore

Sono rimaste solo le rime

Nemmeno comporre per la vita

Sono solo un essere umano

Che durerebbe anche se si rompesse

Percorrere questa strada è difficile

E ho pensato a tutto

Già in viaggio

Ma non sono scuro

Così grande che arretra

Sono solo un essere umano

Che durerebbe anche se si rompesse

Percorrere questa strada è amaro

Così inosservato

Lo prendi sotto il fondo

E rimarrò fermo

La mia paura al tramonto

Striscia come la morte

Sono solo un essere umano