Aamukahvit - Hector

Enemmän kuin luuletkaan tiedän

Elämää oon katsellut niin

Enemmän kuin luuletkaan siedän

Saat jäädä niinkuin silloin sovittiin

Ei kukaan näitä öitä viedä pois voisikaan

Ne loppuu kun me halutaan!

Voit säästää kyyneleet, et niitä muille soisikaan;

Ne runoon voit tallettaa…

Mä lehden sisään työnnettävän kuulen;

Sen nostan, aukaisen ja hämmästyn!

Sen aikaisemmin lukeneeni luulen

Kuin muististani irtireväistyn…

Sä kahlaat juorupalstan sokkeloihin:

Kas vain!

— ja voi, kuulehan!

Ois hauska päästä noihin karkeloihin!

Mä sateen soisin alkavan…

On kahvi vielä hiukan liian kuumaa…

Näät kuolinilmoituksen tuttavan;

Tuo tieto pienen pääsi aivan huumaa

Et soisi minkään loppuvan…

On kesä aina, talvea ei koskaan!

En lunta, ei ikävää!

Sä tuhlaat rahas kaikenlaiseen roskaan

Et sitä voi selittää…

Più di quanto pensi io sappia

Ho visto la vita così

Più di quanto pensi che possa sopportarlo

Puoi rimanere come concordato

Nessuno poteva portare via quelle notti

Si esauriscono quando vogliamo!

Puoi risparmiare lacrime, non le suonerai nemmeno per gli altri;

Possono essere depositati nella poesia...

Sento di essere stato spinto nella rivista;

Lo sollevo, lo apro e rimango stupito!

Penso di averlo letto prima

Come se fossi strappato dalla mia memoria...

Ti addentri nei labirinti della colonna di gossip:

Tumore!

- E oh, guarda!

Sarebbe divertente arrivare a quegli scatti!

comincio a piovere...

C'è il caffè ancora un po' troppo caldo...

Vedrai l'avviso di morte di un conoscente;

Quelle informazioni sono diventate piuttosto inebrianti

Non vorresti rimanere senza niente...

È sempre estate, mai inverno!

Non nevico, nessun rimpianto!

Stai sprecando soldi per ogni tipo di spazzatura

Non puoi spiegarlo...