Nostalgia osa 2 - Hector

Mä ajassa oudosti liidän

Tää untako on vaiko ei?

Mä paikasta paikkaan näin kiidän

Ja varjoni tunne mua ei

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö

Ja äitini lempeä niin;

Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;

Ne hetkessä pois pyyhittiin…

Mä sammaliin sirkuksen laitan

Ja kaarnasta teen mitä vaan

Mä pahvista leijani taitan;

Sen pilviin mä nousemaan saan…

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:

Joku maahan sen kaatanut on!

Nyt ennalta aavistaa voin joka sään

Talvet syksyiksi muuttuneet on

Tää kaipuuni menneeseen aikaan

Mua piiskaa ja kasvoille lyö

En uskoa tahtoisi taikaan

Josta muistuttaa vain joku yö…

Unet kummalliset minut menneisiin vie

Monet kasvoni peilistä nään;

Jossain kaukana kulkee se kultainen tie

Jota pysty en ymmärtämään…

Voin puristaa sormeni nyrkkiin

Myös lyödä ja murskata voin!

Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin

Yhä harvemmin hymyillä voin

Oi, missä on polkuni, missä on tie

Jonka reunalta mustikat hain?

Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie —

Maxi-Market on naapurinain

Mutta tiedän mä sen

Että ei ihminen

Yksin muuttaa voi kuin itseään

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen

Joka eilistä jää etsimään…

Mi collego stranamente in tempo

È un sogno o no?

Corro da un posto all'altro

E non mi sento un'ombra

C'erano profumi di pini e di una notte di mezza estate

E mia madre è così gentile;

C'era aria salmastra e una cintura di stelle;

Sono stati immediatamente spazzati via...

Ho messo il muschio nel circo

E faccio qualsiasi cosa dalla corteccia

Piego il mio aquilone;

lo trovo tra le nuvole...

Adesso faccio un castello di neve e ci vediamo domattina:

Qualcuno l'ha scaricato per terra!

Ora posso prevedere ogni tempo

Gli inverni si sono trasformati in autunni

Questo è il mio desiderio per il passato

Mua frusta e batte in faccia

Non credo di volere la magia

Ricorda una sola notte...

I sogni strani mi portano nel passato

Molti mi guardano allo specchio;

Da qualche parte lontano c'è quella strada d'oro

che non riesco a capire...

Posso pizzicarmi le dita

Sbattere e schiacciare anche il burro!

Ora mi imbatto nelle regole in modo ripido

Riesco a sorridere sempre meno

Oh, dov'è il mio sentiero, dov'è la strada

Ai margini di quale squalo mirtilli?

Ora non porto più la torta al vicino -

Il Maxi-Market è accanto

Ma lo so

Non è umano

Da solo può cambiare come se stessi

Attraverso l'inferno so di superarlo

Ogni ieri è lasciato a cercare...