Kun Pariisi kuolee - Jari Sillanpää

Sälekaihtimet terävin kynsin aamun eteiseen viipaloi

Kaksi hahmoa samoilla kaduilla vielä hetken astella voi

Vielä hetken on helvetti poissa sitä irti ei päästää saa

Eikö rakkaudden opinnoissa enää kerrata historiaa?

Ikuisuuden päättyessä me olemme tulta ja lunta

Me olemme maallisen tiensä päähän

Kulkenut valtakunta

Minä pyydän

Pidä mut hereillä, ei tehdä tästä painajaisunta

Ystävyys yhä henkiin jäähän

Kun Pariisi kuolee?

Hellä kuiskaus rannalla Seinen

Eikö kauneutta säilymään saa?

Helikopteri piilossa jossain

Nousukäskyjään odottaa

Vaikka tappaisin jokaisen muiston

Pommittaisin pois kaupungin

Puut ja pensaat ja jokaisen puiston

Mitä sillä mä voittaisin?

Ikuisuuden päättyessä me olemme tulta ja lunta

Me olemme maallisen tiensä päähän

Kulkenut valtakunta

Minä pyydän

Pidä mut hereillä, ei tehdä tästä painajaisunta

Ystävyys yhä henkiin jäähän?

Ehkä liikaakin yhdessä koimme

Kaiken tuon jos on jäätävä taa

Silti rauhassa erota voimme

Ettei katkeruus valtaa saa

Ikuisuuden päättyessä me olemme tulta ja lunta

Me olemme maallisen tiensä päähän

Kulkenut valtakunta

Minä pyydän

Pidä mut hereillä, ei tehdä tästä painajaisunta

Ystävyys yhä henkiin jäähän

Kun Pariisi kuolee?

Le veneziane con i chiodi più affilati nel corridoio del mattino sono state tagliate

Due personaggi nelle stesse strade possono calpestare ancora un momento

Per un po' non c'è niente da fare per non lasciarsi andare

La storia non si ripete più nello studio dell'amore?

Alla fine dell'eternità siamo fuoco e neve

Siamo alla fine del nostro cammino terreno

Il regno passato

sto chiedendo

Tienilo sveglio, non renderlo un incubo

L'amicizia è ancora viva

Quando morirà Parigi?

Un dolce sussurro sulle rive della Senna

La bellezza non è preservata?

Elicottero nascosto da qualche parte

In attesa dei suoi ordini di ascensione

Anche se ho ucciso ogni ricordo

Bombarderei la città

Alberi e arbusti e ogni parco

Cosa vincerei con quello?

Alla fine dell'eternità siamo fuoco e neve

Siamo alla fine del nostro cammino terreno

Il regno passato

sto chiedendo

Tienilo sveglio, non renderlo un incubo

L'amicizia è ancora viva?

Forse abbiamo vissuto troppe cose insieme

Tutto questo se devi restare indietro

Eppure in pace possiamo separarci

Quell'amarezza non acquista potere

Alla fine dell'eternità siamo fuoco e neve

Siamo alla fine del nostro cammino terreno

Il regno passato

sto chiedendo

Tienilo sveglio, non renderlo un incubo

L'amicizia è ancora viva

Quando morirà Parigi?