(Sä saat mut) Kyyneliin - Jarkko Ahola

Hetken aikaa olla sain

Puolet taikaa, mut' hetken vain

Kun sut yöllä näin, sä otit kädestäin

ja sä sanoit kevyesti «Hello»

Pian jo kävelit pois, et arvannut ois

Sä saat mut kyyneliin, yhä uudestaan

Kyyneliin, aina uudestaan

Sä toivotit kaikkea hyvää, ja jätit mut yksin

tänne pimeään ja syvään, syvään, syvään — Kyneliin

En voi toivottaa kaikkea hyvää

murtumatta itse kyyneliin

Mä luulin niin, kyyneliin,

mä tottuisin vihdoinkin

Vaan yhä uudestaan saat ne valtoimenaan

vuoksi kaipuun purkautumaan

Sä vaan et oo mun, ja siksi suruun antaudun

Kyyneliin, yhä uudestaan

Kyyneliin, aina uudestaan

Sun lähtös poltta kuin jää,

yksin jään tänne pimeään

Sä saat mut kyyneliin,

kyyneliin,

kyyneliin,

kyyneliin,

kyyneliin,

kyyneliin,

Vuokses sun

Devo essere lì per un po'

Metà della magia, ma solo per un momento

Quando ti ho visto di notte, mi hai preso la mano

e tu hai detto con leggerezza «Ciao»

Presto te ne stavi andando, hai indovinato

Ti vengono le lacrime, ancora e ancora

Alle lacrime, ancora e ancora

Hai augurato il meglio e ti sei lasciato solo

qui nel buio e nel profondo, nel profondo, nel profondo - Lacrima

Non posso augurarti il ​​meglio

senza rompere le lacrime stesse

Lo pensavo, lacrime,

Mi ci abituerei finalmente

Ma ancora e ancora, li ottieni in piena forza

per il desiderio di evadere

Ma tu no, ed è per questo che mi arrendo

Alle lacrime, ancora e ancora

Alle lacrime, ancora e ancora

La partenza del sole brucia come il ghiaccio,

Sarò lasciato qui da solo al buio

Ti vengono le lacrime,

fino alle lacrime

fino alle lacrime

fino alle lacrime

fino alle lacrime

fino alle lacrime

A causa del sole