Minä sinua vaan - Jenni Vartiainen

Elämäni piirrettynä kartalle niin pieneen

Sentti kertaa sentti siihen ison kylän viereen

Oon nojaillut mä seiniin ihmetellyt nurkan takaa

Miten pyörät pyörii miten maailmamme makaa

On toiset menneet tutkimaan jo miltä siellä näyttää

Ja hyvin ovat osanneet siel' kaiken ajan käyttää

Myös luvattu on mulle että vielä joku päivä

Tiedän mikä tarkoitus on minun elämällä

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

Onnee haen paljain käsin pilkkopimeästä

Haavat syvenee mut mä en lakkaa estimästä

En kantajia kaipaa löydän itse vielä tieni

Suuri on sun kyläsi mun maailmani pieni

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

Siks olen yksin ja piiloon meen

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

La mia vita disegnata su una mappa così piccola

Un centesimo per centesimo vicino a quel grande villaggio

Mi appoggiai alle pareti, chiedendomi dietro l'angolo

Come girano le ruote come si trova il nostro mondo

Altri sono già andati a vedere come appare lì

E sono stati in grado di usarlo tutto il tempo

È anche promesso che un giorno in più

Conosco lo scopo della mia vita

Non promettere molto aiuto quando c'è questo onere

Sono uno spettatore, sempre un sedimento della mia morte

Hanno disegnato un puntino nero sulla mia mappa

E da quel momento arrivo a casa

Sono fortunato ad averlo a mani nude

Le ferite si approfondiscono ma non mi fermo

Non mi mancano i portatori, troverò ancora la mia strada

Grande è il sole nel tuo villaggio, il mio mondo è piccolo

Non promettere molto aiuto quando c'è questo onere

Sono uno spettatore, sempre un sedimento della mia morte

Hanno disegnato un puntino nero sulla mia mappa

E da quel momento arrivo a casa

Ecco perché sono solo e mi nascondo in me

Non promettere molto aiuto quando c'è questo onere

Sono uno spettatore, sempre un sedimento della mia morte

Hanno disegnato un puntino nero sulla mia mappa

E da quel momento arrivo a casa