Suurin Ajatus - Julma Henri & RPK, Julma Henri, RPK

Tienviitan halaajat riitelee ovella

Viisasta apinaa, psykedeeliomenaa

Eivät pääse sisään edes ovesta

Yksi pitäisi valita

Seison kaikkeudessa, totuudessa

Miten minä itseni jakaisin?

Sisällä ja ulkona

Miten sen sanoilla kuvailisi?

Sanoilla kuvaan sanoinkuvaamatonta

Koitan pukea sitä sanoiksi

Yksi ja ainoa, totuus ykseys

Absoluuttinen

Ja vain hetki

Kun se repii sanojeni saumat

Karkaa minulta ja sanoilta

Sanojeni kanssa

Edessä liian suuren

Mitä painavammin pimeyteen vajoan

Sitä korkeammalle henkeni haluaa

Ei ole enää merkitystä sanoilla

Sinua pyydän sanojen takaa

En näe silmillä

Pysty sitä paljastamaan

Siellä sisällä

Kuka sen tuntee ei pelkää kuolla

Ikuisesti muuttuva muuttumaton

Totuus ja kasvu, muutos ja rakkaus

Perusolemus ja voima, rakkaus ja tahto

Tyyneys, alistuvuus, vapaa riippuvuus

En minä elä, elämä elää minussa

Luottamus ei horju ja äly ei ymmärrä

Sitä on minussa se pyrkii rajan yli

Maailmaan, kosketuksiin itsensä kanssa

Elämäni on pyhiinvaellusmatka

Jossa karistan sitä kahlitsevia kerroksia

Solujensa summa, kaikkeus kumarran

Korkeinta tajuaa ja tarkoitusta

Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle

Henri, ota vain se mitä tarvitset

Älä ota mitään muuta

Et tiedä kelle se on tarkoitettu

Jokaisen tarpeeseen on täällä tarpeeksi

Mutta ei jokaisen ahneudelle

Lapsiltasi tämä maa on sinulla lainassa

Ennen kuin on myöhäistä tee jotakin

Matkalla sinne, olet jo perillä

Pinnalta happea nappaa

Huipulla hetken lepäät

Kunnes on aika mennä takas hommiin

Ei ole epäselvää mitä pitää tehdä

Totuuden hengen lihaksi, tulen todeksi

Tänne minä kuolin, täällä minä synnyn

Otan mielen käyttöön, sukellan takas uneen

Gli abbracci del cartello litigano alla porta

Scimmia saggia, mela psichedelica

Non possono nemmeno entrare dalla porta

Uno dovrebbe essere scelto

Mi trovo nell'universo, in verità

Come condividerei me stesso?

Dentro e fuori

Come lo descriveresti con le parole?

Le parole descrivono l'indescrivibile

Cercherò di metterlo in parole

L'Uno e Solo, Verità Unità

Assoluto

E solo un momento

Quando lacera le cuciture delle mie parole

Scappa da me e dalle parole

Con le mie parole

Davanti troppo grande

Più a fondo sprofondo nell'oscurità

Più in alto vuole il mio spirito

Le parole non contano più

Ti sto implorando oltre le parole

Non riesco a vedere con i miei occhi

Saperlo rivelare

Lì dentro

Chissà che non abbia paura di morire

Cambiando per sempre immutabile

Verità e crescita, cambiamento e amore

Essenza di base e potere, amore e volontà

Tranquillità, sottomissione, libera dipendenza

Io non vivo, la vita vive in me

La fiducia non vacilla e l'intelletto non comprende

È in me che si sforza di oltrepassare il limite

Al mondo, al contatto con se stessi

La mia vita è un pellegrinaggio

Dove mi scrollo di dosso gli strati che lo legano

La somma delle sue cellule, l'universo si inchina

Il più alto senso e scopo

Tutto nel mondo appartiene a Dio

Henri, prendi quello che ti serve

Non prendere nient'altro

Non sai per chi è

C'è abbastanza qui per le esigenze di tutti

Ma non per l'avidità di tutti

Dai tuoi figli, questa terra ti è stata data in prestito

Prima che sia troppo tardi, fai qualcosa

Andando lì, sei già lì

L'ossigeno viene catturato dalla superficie

In cima, ti riposi per un po'

Fino al momento di tornare al lavoro

Non è chiaro cosa sia necessario fare

Alla carne dello spirito della verità, mi avvero

Qui sono morto, qui sono nato

Uso la mia mente, mi tuffo di nuovo nel sonno