Vapaa - Kaija Koo

Mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun elämää

Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa

En tiedä onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan

Sillä niin olis käynyt jos ois jäänyt eiliseen kii

Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva

Eikä se halunnut päästää irti

Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuori on merta

Se sellaiseksi kasvoi mun päässä

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä

Mä haluan jättää sen kaiken taakse

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En mä rohkea oo, enkä kuolematon

Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii

Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi

Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää

Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää

Rakennan kotini yksin, parannan minäni yksin

Pakotan pitämään itseni koossa

En ole se surkea rätti jonka sydän on imetty kuiviin

En rakenna sille kotiini huonetta

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä

Mä haluan jättää sen kaiken taakse

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En mä rohkea oo, enkä kuolematon

Mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan

Tää mun pakoni loppuun juostu on

En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii

Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi

Aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää

Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää

Sono stanco delle forze che guidano la mia vita

Chi porta con sé e si ama

Non so se è sbagliato quando non ho nemmeno accettato di morire

Perché sarebbe successo se me lo fossi perso ieri

Qualcuno mi ha tenuto dentro, era così terribilmente forte

E non voleva lasciarsi andare

Quasi come carne e sangue, la montagna più grande è il mare

È cresciuto così nella mia testa

Non mi aspetto sorprese, non trattengo il respiro

Voglio lasciarlo alle spalle

Questa è la fine della mia fuga

Non sono coraggioso, né immortale

Ma tutto ciò che so è ciò che il cuore conosce da molto tempo

Questa è la fine della mia fuga

Non avrò paura, anche se temo che non sia oo black kii

Ma non credo che l'uomo sia più forte

Lo lascerò morire, non lo lascerò più respirare

Non lo devo, non lo devo più

Costruisco la mia casa da solo, mi curo da solo

Mi costringo a tenermi insieme

Non sono quel pessimo straccio il cui cuore è stato risucchiato

Non sto costruendo stanze per questo a casa mia

Non mi aspetto sorprese, non trattengo il respiro

Voglio lasciarlo alle spalle

Questa è la fine della mia fuga

Non sono coraggioso, né immortale

Ma tutto ciò che so è ciò che il cuore conosce da molto tempo

Questa è la fine della mia fuga

Non avrò paura, anche se temo che non sia oo black kii

Ma non credo che l'uomo sia più forte

Lo lascerò morire, non lo lascerò più respirare

Non lo devo, non lo devo più