Virheetön - Katri Ylander

Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään

jäät suru kasvoillasi

mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään

et päästä sun maailmaasi

onko se liikaa, kun mä tiedän

sä oot särkyvää

tuoko se liikaa häpeää?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Mä muistan sen yön, kun rapussa kaikui

te huusitte ja niin lähti hän

yhdessä yössä sä toiseksi muutuit

hiljaisuuteen kätket nyt ikävän

onko se liikaa, kun mä tiedän

sun salaisuuden

onko se liikaa yksinäinen?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Kukapa meistä oisi aina virheetön.

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

In un angolo fumoso, all'ultimo tavolo

sarai depresso in faccia

mua salutarti tranquillamente e voltare la testa dall'altra parte

non entrerai nel sole nel tuo mondo

è troppo quando lo so

sei distrutto

porta troppa vergogna?

Non sei meraviglioso

sei solo un essere umano

chi di noi lo farebbe, chi lo farebbe

sempre impeccabile?

Ricordo quella notte in cui la scala echeggiò

hai urlato e così se n'è andato

durante la notte sei cambiato

per mettere a tacere ora ti nascondi tristemente

è troppo quando lo so

il segreto del sole

è troppo solo?

Non sei meraviglioso

sei solo un essere umano

chi di noi lo farebbe, chi lo farebbe

sempre impeccabile?

Chi di noi sarebbe sempre impeccabile.

Non sei meraviglioso

sei solo un essere umano

chi di noi lo farebbe, chi lo farebbe

sempre impeccabile?

Non sei meraviglioso

sei solo un essere umano

chi di noi lo farebbe, chi lo farebbe

sempre impeccabile?