Verivala -

Kadotettu yöhön on vala välillä veristen

Haudattu on alle mullan vapaus välillä ystävien

Ei mikään hinta kyllin kallis olla saa

Jolla viitan petturin ylle nostaa

Et saa meitä milloinkaan, siihen hautaan lankeamaan

En aio miekkaa kohottaa veljiäni vastaan

En kansaani myy, ennen kuoleman kohtaan

Kullalla ostaa et voi verivalaa

Unohdettu metsään synkkään rakkaus omaan kansaan?

Murskattu tieltä ahneuden viimeinen toivo hauraan?

Varjoihin tiensä vie kelle rikkaus veren voittaa

Noista varjoista tie vie kohti tulen valtakuntaa

Et saa meitä milloinkaan, siihen hautaan lankeamaan

En aio miekkaa kohottaa, veljiäni vastaan

En kansaani myy, ennen kuoleman kohtaan

Kullalla ostaa et voi verivalaa

Missä sielu palaa?

Liekin lailla polttaa

Ken omaa typeryyttään ainaisesti julistaa?

On se lohduton mieli, mustunut käärmeen kieli

Tuo viitta purppurainen rotan selkään naulataan

Se lihaasi polttaa

Ja sieluasi raastaa

Missä ruumis palaa?

Liekin lailla polttaa

Ken omaa typeryyttään ainaisesti julistaa?

On se lohduton mieli, mustunut käärmeen kieli

Tuo viitta purppurainen jokaisen selkään naulataan

Et saa meitä milloinkaan, siihen hautaan lankeamaan

En aio miekkaa kohottaa veljiäni vastaan

En kansaani myy, ennen kuoleman kohtaan

Kullalla ostaa et voi verivalaa

Lost in the night è un giuramento tra sanguinari

Buried è sotto il suolo della libertà tra amici

Nessun prezzo abbastanza costoso da essere consentito

Con un mantello sopra il traditore da sollevare

Non ci farai mai cadere in quella tomba

Non alzerò la spada contro i miei fratelli

Non venderò la mia gente, prima del punto di morte

Non puoi comprare spargimenti di sangue per comprare oro

Hai dimenticato nel bosco l'amore cupo per la tua stessa gente?

Schiacciato via dall'ultima speranza dell'avidità fragile?

Le ricchezze del sangue vincono sulle loro ombre

Da quelle ombre, la strada conduce al regno del fuoco

Non ci farai mai cadere in quella tomba

Non alzerò la spada contro i miei fratelli

Non venderò la mia gente, prima del punto di morte

Non puoi comprare spargimenti di sangue per comprare oro

Dove torna l'anima?

Come una fiamma brucia

Chi dichiara sempre la propria stoltezza?

È quella mente inconsolabile, la lingua annerita del serpente

Quel mantello di topo viola è inchiodato sul retro

Brucia la tua carne

E grattati la tua anima

Dove brucia il corpo?

Come una fiamma brucia

Chi dichiara sempre la propria stoltezza?

È quella mente inconsolabile, la lingua annerita del serpente

Quella veste è viola sulla schiena di tutti inchiodata

Non ci farai mai cadere in quella tomba

Non alzerò la spada contro i miei fratelli

Non venderò la mia gente, prima del punto di morte

Non puoi comprare spargimenti di sangue per comprare oro