Tuonelan Tuvilla - Korpiklaani

Olpa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen

Piti viikosta vihoa, ylen kauaista kaetta

Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi:

Kaaren rauasta rakenti, vaskesta selän valavi;

«Karkaeli nuoliansa

Sai vasamat valmihiksi ja jousen jänniteltäväksi»

Sie ampuisitko nyt Väinämöisen ja kaataisitko kalevalaisen

Tuo ilo ilmalta katoisi ja laulu maalta lankeaisi

On ilo ilmalla jo parempi ja laulu maalla laatuisampi

Kuin onpi Manalan mailla, noilla, tuolla Tuonelan tuvilla

Tuonelan tuvilla

Viikon vuotti Väinämöistä, valvoen vajojen päissä

Kuunnellen kujan perällä, vahtaellen vainiolla

Jou’utti tulisen jousen, koppoi kaaren kauneimman

Pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen

Siitä vanha Väinämöinen suistuvi sulahan

Selästä sinisen hirven

Sii un giovane Joukahainen, un ragazzo magro di Lappalainen

Ha avuto una settimana di rabbia, una copertura molto lunga

Fonte di fuoco elaborata, decorazione ad arco nobile:

Struttura in ferro ad arco, fondello in rame;

«Frecce di Karkaeli

Ho le armi pronte e la primavera tesa »

Spareresti a Väinämöinen ora e rovesceresti il ​​Kalevala

Quella gioia sarebbe scomparsa dall'aria e la canzone sarebbe caduta dalla terra

C'è già una migliore gioia nell'aria e una migliore qualità nel paese

Come nelle terre di Manala, in quelle capanne di Tuonela

Capanne dell'Ade

Un anno a Väinämö, a sorveglianza delle estremità dei capannoni

Ascoltando in fondo al vicolo, fissando l'inseguimento

Non colpire l'arco infuocato, bussando all'arco più bello

Per il capo di Väinämöinen, ucciso da un viaggiatore con lo zaino

Il vecchio deragliamento Väinämöinen si scioglie da esso

Il dorso di un cervo blu