Mandshurian Kummut - Laila Kinnunen

On hiljaisuus vuorilla usva käy.

vaeltajalle, ei pilven alle,

kuutamon lyhty näy.

On hiljaisuus yö yllä kumpujen.

Yö sadan vuoden varjonsa luoden

mennestä kertoen.

Itkeneet on äidit lukea,

kuinka voisi kyyneleet vaimojen.

Kummut on alleen kätkeneet tuskan

menneiden polvien.

Varjot nuo vain kumpuja vartioi

unessa kehrää unelmalankaa

maa kovan kohtalon.

Mandshurian kummuilla tuuli soi,

uinuvaan kukkaan hohtava kyynel,

kasteessa jäänyt on.

Itkeneet on äidit lukea

kuinka voisi kyyneleet vaimojen.

Kummut on alleen kätkeneet tuskan

menneiden polvien

Mandnshurian kummuilla tuuli soi,

uinuvaan kukkaan hohtava kyynel

kasteessa jäänyt on.

C'è silenzio in montagna con visite di nebbia.

a un escursionista, non sotto una nuvola,

appare la lanterna al chiaro di luna.

C'è una notte di silenzio sopra i tumuli.

Una notte all'ombra di cento anni

sul passato.

Le madri hanno pianto,

come potrebbero le lacrime delle mogli.

Le cassettiere hanno nascosto il dolore

oltre le ginocchia.

Ombre provenienti solo dalle guardie di guardia

in un sogno filare un filo da sogno

terra del destino.

Sui cumuli di Mandshuria risuonava il vento,

una lacrima che brilla in un fiore dormiente,

lasciato nel battesimo è.

Piangere è la lettura delle madri

come potrebbero le lacrime delle mogli.

Le cassettiere hanno nascosto il dolore

oltre le ginocchia

Sui cumuli di Mandnshuria risuonava il vento,

una lacrima che brilla in un fiore dormiente

lasciato nel battesimo è.