Kirjoitan runoja - Laura Voutilainen

Kun toiset hoippuu yöstä kaupungin

Voi tuntuu papereilta seinätkin

Niin kulumaan saan ajan helpommin

Kun mä kirjoitan koko yön runoja

Niissä kuu on piippu hampaissaan

Se nukkuu siirappia varpaissaan

Ja vaikkei sointuisi ne ollenkaan

Mä vain kirjoitan joka yö runoja

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Kun kaikki muut on jossain juhlimassa

Mä vain kirkjoitan koko yön runoja

Vähäsen vielä

Lisää jos voi

Niin kohta yössä koko kortteli soi

Ja vaikka juhlat jatkuu naapurissa

Mä vain kirjoitan joka yö runoja

Jos sattuu naapuriin vain

Törmäämään

Se vaihtaa aihetta kuin itsestään

Se rokkibändissä käy tuuraamassa

Ja töissä arkkitehtitoimistossa

Voin kuulla äänet ja mä melkein nään

Taas pöytää uuteen paikkaan siirellään

Mut rikkomatta millään tunnelmaa

Mun jälleen täytyy heille huomauttaa

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Kun kaikki muut on jossain juhlimassa

Mä vain kirjoitan koko yön runoja

Vähäsen vielä…

Siellä puhutaan niitä näitä vain

Joka päivä on niin kuin lauantai

Siellä katsotaan liigamatsia

Kuuskytlukua ja teknojazzia

Miten nopeaa on ensirakkaus

Miten vaikeaa on kynnenlakkaus

Joku manaa että «onpa huono sää»

Eikö olisi jo aika hellittää

Kovempaa vielä…

Vähäsen vielä…

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Sen nuoren arkkitehdin kainalossa

Nyt mä kirjoitan joka yö runoja

Mentre altri volano fuori città di notte

Oh, anche le pareti sembrano carta

In questo modo posso passare il tempo più facilmente

Quando scrivo poesie tutta la notte

Hanno la luna tra i denti

Dorme con lo sciroppo sulle dita dei piedi

E anche se non toccano un accordo

Scrivo poesie tutte le sere

Ancora più difficile

Un po' se puoi

La musica non è mai troppo alta

Mentre tutti gli altri sono da qualche parte a festeggiare

Scrivo poesie tutta la notte

Un po 'di più

Di più se puoi

Presto l'intero blocco squillò durante la notte

E anche se la festa continua nella porta accanto

Scrivo poesie tutte le sere

Se succede solo al vicino

Di imbattersi in

Cambia argomento come da solo

È in un gruppo rock

E lavorare in uno studio di architettura

Riesco a sentire le voci e posso quasi vedere

Il tavolo viene spostato di nuovo in una nuova posizione

Ma senza rompere l'umore in alcun modo

Devo segnalarli di nuovo

Ancora più difficile

Un po' se puoi

La musica non è mai troppo alta

Mentre tutti gli altri sono da qualche parte a festeggiare

Scrivo poesie tutta la notte

Un po 'di più...

Parlano solo di queste cose lì

Ogni giorno è come il sabato

Guardiamo una partita di campionato lì

Canto dell'albero di Natale e techno jazz

Quanto è veloce il primo amore

Quanto è duro lo smalto?

Qualcuno dice che «il tempo è brutto»

Non è ora di rilassarsi?

Ancora più difficile…

Un po 'di più...

Ancora più difficile

Un po' se puoi

La musica non è mai troppo alta

Sotto il braccio di quel giovane architetto

Adesso scrivo poesie ogni notte