Syyskuun Kyy - Lauri Tähkä

Oli humala aamu olin kalpea ku haamu,

Hennon suudelman ku sinulta mä sain.

Olin ku syyskuun kyy joka elämän hyytävänä kalliolla makoili vain.

Jotain sujautti taskuun, juoksin auringon laskuun

Syrjäsilmällä ne mua vilkuilee

Kaikki syyskuun kyyt jotka pimeänhetki vaikkei

Paikalleen jää vaan pakenee.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Viestin salaisen laittaa en voi elämä vaihtaa

Kylmän kauniina sut edessäni näin,

Sä oot mun syyskuun kyy joka salalaman saattamana

Sisään minun sydänmeni jäi

Öisten kattojen alla karseita kaikkialla,

Mutta arvaa mihin sinä mua viet

Mä oon se syyskuun kyy jonka taivas on kirkas

Tahdon ja sä tiedät suunnan tämän tien.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Kohteessa tulta kaipaan raapivat tähdet taivaan kohtalon soihtuja

Pakoon en tahdo päästä, ei kohtalokaan säästä rakkautta roihuvaa.

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,

Piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

Era un ubriacone la mattina ero pallido ku fantasma,

Ho ricevuto un bel bacio da te.

Ero ku settembre kyy ogni vita congelando sulla roccia solo mentendo.

Qualcosa mi è scivolato in tasca, sono corso verso il tramonto

Con il lato dell'occhio sbattono le palpebre

Tutte le giostre di settembre che nessun momento nel buio

Rimane fermo ma scappa.

Si rivolge a me, poi mi arrendo a te,

Nascondersi nello starburst di settembre svanirà lì.

Metti un messaggio segreto non posso cambiare la mia vita

Un bel vestito freddo davanti a me così,

Sarai accompagnato da un fulmine a settembre

Il mio cuore è andato dentro

Sotto i tetti della notte, potando dappertutto,

Ma indovina dove mi stai portando

Io sono quello di settembre il cui cielo è sereno

Voglio te e tu conosci la direzione di questa strada.

Si rivolge a me, poi mi arrendo a te,

Nascondersi nello starburst di settembre svanirà lì.

Nel fuoco del fuoco mi mancano le stelle graffianti delle torce del destino del cielo

Non voglio andarmene, nemmeno destinato a risparmiare l'amore furioso.

Si rivolge a me, poi mi arrendo a te,

Nascondersi nello starburst di settembre svanirà lì.