Jäljet - Marja Mattlar, Anssi Nykänen, Pekka Pohjola

Nämä jäljet ovat tulleet tänään

niitä voi lukea kuin rakkausrunoa.

Tuore lumi ei salaile mitään

ei sinun muuta tarvitse kertoa.

Sinä seisoit juuri tässä

ja häntä suutelit.

Kauan sylisi lämpimässä

tuota naista keinutit.

Minä tiedän miltä se tuntuu,

hän on kaunis ja mielenkiintoinen

ja kun arki mielestä haihtuu,

tulee hetkestä ikuinen.

Sinä tartuit kiinni tuuleen,

sitä koetit pysäyttä.

Tahdoit painaa jäljen veteen

ja sen siinä säilyttää.

Tätä jatkunut on ehkä pitkään,

hän on jättänyt sinuun jälkiä.

Niistä tiesin, vaikken tiennytkään,

enhän tahtonut turhaan epäillä.

Ja nyt pyydän ainoastaan,

että pysähdyt miettimään.

Tämä tulee aina vastaan,

jos jäljet vain peitetään.

Ja muista mistään et voi löytää

parempaa minua,

etkä herkuilla katettua pöytää

jokaisella aterialla.

Queste tracce sono arrivate oggi

possono essere letti come una poesia d'amore.

La neve fresca non nasconde nulla

non devi dirmi nient'altro.

Eri proprio qui

e l'hai baciato.

Giro lungo al caldo

quella donna oscilla.

So come si sente,

lei è bella e interessante

e quando i pensieri quotidiani svaniscono,

diventa momentaneo eterno.

Hai preso il vento,

hai provato a fermarlo.

Volevi premere il segno nell'acqua

e tienilo lì.

Questo potrebbe essere andato avanti per molto tempo,

ha lasciato tracce su di te.

Li sapevo, anche se non lo sapevo

Non volevo dubitare invano.

E ora chiedo solo

che ti fermi a pensare.

Questo torna sempre utile,

se le tracce sono appena coperte.

E ricorda, non trovi nulla

meglio di me

e non un tavolo coperto di prelibatezze

ad ogni pasto.