Pato - Miljoonasade

Joskus illoin kun taivas tummuu täällä

Eksyvät padon luo he kaksistaan

Maasturillaan

Takapenkillä koiranpeiton päällä

Syleillen, suudellen

Epätoivoissaan he etsivät taas rakkauttaan

Pato harmaa, se seisoo paikoillaan

Vesi virran ei pysty liikkumaan

Padon kylkeen se painaa harteillaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan

Kauan sitten kun virta vielä liikkui

Vannoivat toisilleen he rakkauttaan

Nuoruudessaan

Keinu kohtalon väärään suuntaan kiikkui

Radallaan, milloinkaan

Eivät saaneetkaan he toisiansa omistaa

Vastarannalta heitä usein salaa

Katselen, miettien, tään kaupungin

Jättää pian saan

Täältä lähden ja milloinkaan en palaa

Vannon sen, palaa en

Ennen kuin tuo muuri kosken yltä kaadetaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan

A volte la sera quando il cielo si fa scuro qui

I due si perdono alla diga

Nel suo SUV

Sul sedile posteriore sopra la coperta del cane

Abbracciare, baciare

Disperati, cercano di nuovo il loro amore

La diga è grigia, è ferma

Il flusso d'acqua non può muoversi

Sul lato della diga pesa sulle sue spalle

Turbini, vortici

Tanto tempo fa, quando la corrente si muoveva ancora

Si giurarono amore l'un l'altro

Nella sua giovinezza

L'oscillazione nella direzione sbagliata del destino ha oscillato

In pista, mai

Non erano nemmeno autorizzati a possedersi l'un l'altro

Dalla sponda opposta si lanciano spesso di nascosto

Guardo, pensando, a questa città

Me ne andrò presto

È qui che me ne vado e non tornerò mai più

Giuro che non ci tornerò

Prima che quel muro sopra le rapide venga abbattuto

Turbini, vortici