Murhehuone - Noumena

Kokka kyntää aaltoja, kohti toivon maisemaa

Synkät vedet ylittää

Lapset kelluvat, pinnan alle kurkottaa

Meren syliin nukahtaa

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Manner routainen, lumi kaiken peittelee

Halla tappaa kyyneleet

Silti ääni vaimea syvyyksistä kantautuu

Kohti kädet ojentuu

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Verta verestä, sääli kostosta

Armo raivosta, itku itkusta

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Astun sisään kärsimään

Murhehuoneen hämärään

Ehkä sarastuksen nään, matkani pää

Täynnä toivoa säkenöivää

Lo chef solca le onde, verso il paesaggio della speranza

Le acque cupe si incrociano

I bambini galleggiano, raggiungendo sotto la superficie

Mi addormento tra le braccia del mare

Io intervengo, rimarrò qui

Al crepuscolo della stanza del dolore

Nessuna luce violenta con i suoi raggi, ombre di ghiaccio

Come un'ombra da soffrire

La terraferma è gelida, la neve copre tutto

Il gelo uccide le lacrime

Tuttavia, il suono svanisce dalle profondità

Le mani sono tese

Io intervengo, rimarrò qui

Al crepuscolo della stanza del dolore

Nessuna luce violenta con i suoi raggi, ombre di ghiaccio

Come un'ombra da soffrire

Sangue per sangue, pietà per vendetta

Grazia dalla rabbia, pianto dal pianto

Io intervengo, rimarrò qui

Al crepuscolo della stanza del dolore

Nessuna luce violenta con i suoi raggi, ombre di ghiaccio

Come un'ombra da soffrire

Entro per soffrire

Al crepuscolo della stanza del dolore

Forse all'alba, la fine del mio viaggio

Pieno di speranza scintillante