Löysäläisen laulu - Olavi Uusivirta

Mies olen kirjaton karjaton aivan

Kun otti se omaksi sen viimeisen vaivan

Suuri Sampo sittenkin

Saatiin toimimaan

Nyt lähti pojatkin Aatamin

Taas naapurin omenia poimimaan

Jäi lehtiin haalistuviin

Sanat joiden päälle puhuttiin

Nyt rakastun kiiltokuviin

Joiden kauniita olevan huhuttiin

Mistä ne tulisivat ylevät aatteet?

Kun saumoista ratkesivat mieleni vaatteet

Siitä vuosia nyt jo on

Kun pihakoivusta pudottiin

Sai kaikki lahjaksi puseron

Joka elämänlangasta kudottiin

Ja syliin kylmän maan

Jäi intiaanikesäni haaveiden

Nyt uppoudun Harmajaan

Kanssa kotitaloni aaveiden

Ja pidänkin siitä huolen

Että lasini viini täyttää

Ja kun pahalta alkaa näyttää

Viime pisaran siitä nuolen

Ja odotan että taipuu

Jo lopulta selkä mielen

Jota kuristaa kahleet kielen

Ja vapauden villi kaipuu

On kädet kuin kerjäläisen

Niin rengin kuin isännänkin

Nyt laulanee suuri Hänkin

Jo laulua löysäläisen

Amico, sono subito un pastore senza libri

Quando ha assunto il suo ultimo sforzo

Comunque ottimo Sampo

Fatto funzionare

Ora i ragazzi hanno lasciato Adam

Raccogli di nuovo le mele del vicino

Rimase nelle foglie sbiadite

Le parole pronunciate

Ora mi innamoro delle immagini patinate

Si vocifera del loro bel essere

Da dove verrebbero quelle idee nobili?

Quando i vestiti della mia mente si posarono sulle cuciture

Sono passati anni da allora

Quando la betulla da cortile è stata abbandonata

Ho regalato a tutti una camicetta

Ogni filo della vita era intessuto

E tra le braccia di un paese freddo

Mi sono mancati i miei sogni estivi indiani

Ora sprofondo in Grey

Con i miei fantasmi domestici

E me ne occupo io

Che il mio bicchiere di vino si riempia

E quando inizia a fare brutta figura

L'ultima goccia di quella freccia

E mi aspetto che si pieghi

Già, il retro della mente

Che strangola i ceppi della lingua

E il selvaggio brama la libertà

Ci sono mani come un mendicante

Sia l'anello che l'ospite

Ora probabilmente canterà anche il grande Lui

Già cantando sciolto