Aidat - Rekami, Rhyi, Jussi Kuoma

Lastauslavalla sittarin kaatuu sanalla rauta esiriput

On Masalla vaan muistivihko

Heiluttelen tossuu ku pellon laidal

Syvällä päässä jokanen mielensä aidal

Vartiotornis yksinäinen vahti

Nojailemas pilarii kunnes nousee ku kasvi

Touchi tallel, tääl mä kurottelen kuuta

Kai mä joku päivä pääsen Laajikkaan asti

Uudestaan yritä, päästä katkeruudesta

Kaada muureja pois jotka seuraa mua näil huudeilla

Päivälle auliina, perustan perheen

Muutan rannikolle mis ei oo maisemaa kauniimpaa

Puhu suurist toiveista suoraan, mä puhun nuorille huonommist puolista ääneen

Mä puhun, mut en ala huolilla suolaa, mä puhun ihmisille vesimelonin päälle hei

Nyt mä kusen sähköaitaan mieleni vieterit löysäl kiertelemättä

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Ja tiedäthän sä kyllä että

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Tää pääty on auki, metsä on palatsi

|Verse 2: Rhyi]

Aidan tuolla puolen ruoho on laillista

Jaettu elämä ajan ajatuksissa

Komerot käryää hakkuu aukea aukee

Autiomaa leviää ja aidat nousee

Erotellaan lajit partikkelipaloina

Itkumuuri polvillaa henkemme on halpa

Sulje media, availen suuta, minä olen joku, rajan yli huudan

Kiven läpi kulkee sydämmen basso

Riista-aidas ihmisen mentävä aukko

Kolmesataa tonnii piikkilankaa levällää

Silmänräpäyksessä pääkaupungin ympärillä

Sermei siirrellää, jengi poteroissa, aivot lyö vapautta ei historiaa toista

Penni ajatuksesta tonni rajauksesta

Ei maksa mitään paeta aitauksesta

Metsä on palatsi, metsä on palatsi

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Ja tiedäthän sä kyllä että

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Tää pääty on auki, metsä on palatsi

Mä käytin varmaan puolet elämästäni

Aidan taakse kurkistelemiseen, ongelma tästäki

Ku jos nytte ei koskaa se nyt

Mitä kaipaat nii meno ei oo koskaan kevyt

No mitä sitte vaikka tavotteet välil karkaa

Se on täysin harhaa kurotella aidan yli välipalaa

Ku sulla kuitenki omas uunissa paistit ja

Haaveilet omaisuuksia maistis

Sitäpaitsi mä en ees jaksais kiivetä

Pitää kiertää ku en menis yli ees kenenkään siivellä

Plus mä oon mielelläni jalat maas, pää pilvis

Samanlail et pysty omaa tonttii rakastaa

Muut tirkistelee muidenki ja sillä meinaan et on älyluurin

Somen päässä vaikka menis skeidalle

Mut täl hetkellä tää on risuaita luuri kii

Mä kaadan rajat, oletukset ja aitoja suurimpii yeah

Su un pallet, un sittarin si schianta con la parola tende di ferro

Masalla ha solo un taccuino

Faccio oscillare le scarpe sul bordo del campo

Nel profondo delle menti di tutti

Guardia solitaria della Torre di Guardia

Appoggiati al pilastro fino a quando la pianta non si alza

Toccami, qui raggiungo la luna

Immagino che un giorno arriverò a Laajikka

Riprova, esci dall'amarezza

Versa giù i muri che mi seguono con queste grida

Per il giorno, metto su famiglia

Mi trasferisco su una costa che non è così bella

Parliamo direttamente di grandi speranze, parlo ad alta voce con i giovani dei lati negativi

Sto parlando, ma non sto iniziando a preoccuparmi del sale, sto parlando con le persone davanti all'anguria ehi

Ora fotto il mio recinto elettrico senza distorcere la testa

Tempo le recinzioni cadono, l'amarezza fa a pezzi tutto

E lo sai

Tempo le recinzioni cadono, l'amarezza fa a pezzi tutto

Questa fine è aperta, la foresta è un palazzo

| Verso 2: Rhyi]

L'erba dall'altra parte del recinto è legale

Una vita condivisa nei pensieri del tempo

Gli armadi soffrono di abbattimento si apre

Il deserto si sta allargando e le recinzioni si stanno alzando

Separare le specie in pezzi di particelle

Il muro che piange sulle nostre ginocchia per le nostre vite è a buon mercato

Chiudi i media, apro bocca, sono qualcuno, oltre confine urlo

Il basso del cuore passa attraverso la pietra

Apertura ad accesso libero del recinto del gioco

Trecento tonnellate di filo spinato sparse

In un batter d'occhio in giro per la capitale

Sermei si muove, la banda in ceramica, il cervello batte la libertà non è storia d'altri

Un centesimo dall'idea di una tonnellata di ritaglio

Non costa nulla sfuggire al recinto

La foresta è un palazzo, la foresta è un palazzo

Tempo le recinzioni cadono, l'amarezza fa a pezzi tutto

E lo sai

Tempo le recinzioni cadono, l'amarezza fa a pezzi tutto

Questa fine è aperta, la foresta è un palazzo

Probabilmente ho passato metà della mia vita

Sbirciando dietro la recinzione, problema anche qui

Ku se ora non lo tocchi mai ora

Qualunque cosa ti perdi così andando non è mai leggera

Ebbene, cosa succede se gli obiettivi a volte si esauriscono

È completamente un'illusione allungare la mano per uno spuntino oltre il recinto

Tuttavia, hai il tuo forno cotto e

Sogni una fortuna da gustare

Inoltre, non potevo arrampicarmi davanti a me

Devi andare in giro quando non vado oltre l'ala di nessuno

In più sono felice di avere i piedi per terra, la testa torbida

Allo stesso modo, non sarai in grado di amare la tua stessa trama

Altri sbirciano gli altri e perché vuoi dire che non hai un telefono intelligente

Alla fine di Some, sono andato a pattinare

Ma al momento, questo è un recinto

Verso i confini, i presupposti e il genuino più grande sì