Epilogi - Ruoska

Kun toivo yöhön haihtuu

jäljelle jää kaipuu

näänkö teitä milloinkaan

On aika taival jättää

päivä raskas päättää

varjot mua jo odottaa

Solut kivusta huutaa

ruumiin tuska mielen huumaa

outo virus veren saastuttaa

Ei kärsimystä enää

iskurin taakse vetää

otsaluun luoti lävistää

Kesken jäi niin paljon

tauti voitti tahdon

jaksa en nyt huomiseen

Kohta saan mä rauhan

syvyydessä haudan

tää on kirje viimeinen

Quando la speranza per la notte svanisce

c'è un desiderio rimasto

ti vedrò mai?

È ora di andare

una giornata pesante per decidere

le ombre mi stanno già aspettando

Le cellule urlano di dolore

dolore del corpo mente intossicazione

uno strano virus contamina il sangue

Non più sofferenza

tirare dietro l'impattatore

piercing al proiettile sulla fronte

C'era così tanto nel mezzo

la malattia ha vinto la volontà

se non domani

Presto avrò pace

nelle profondità della tomba

questa è l'ultima lettera