Sotasokea - Ruoska

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan

Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan

Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa

Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan

Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli

Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli

Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Perduta, in frammenti, troppo rotta per essere riparata

Ci siamo resi conto troppo tardi, non ha mai funzionato

Rottamare i nostri ideali richiede soprattutto spazio

Perché negare, quando lo sai bene, puoi ingoiarlo

Mi sono perso tutta la notte

Con i fantasmi che da soli l'hanno visto

Con gli occhi che scoppiano, il sangue sulle unghie

Con i fantasmi che da soli l'hanno visto

Come un cieco di guerra, che gioca nella guerra, il petto nudo nella nebbia del fronte

Viviamo in piena resistenza, una freccia scagliata nel petto

In me è nato il mio unico sogno, la notte, il giorno e sono morto

Inutili scavando gallerie, il cielo alle loro estremità è nero

Mi sono perso tutta la notte

Con i fantasmi che da soli l'hanno visto

Con gli occhi che scoppiano, il sangue sulle unghie

Con i fantasmi che da soli l'hanno visto

Mi sono perso tutta la notte

Con i fantasmi che da soli l'hanno visto

Con gli occhi che scoppiano, il sangue sulle unghie

Con i fantasmi che da soli l'hanno visto