Olet puolisoni nyt - Samuli Putro

Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja

On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta.

Toinen herää painajaiseen

toistuvaan ja nousee sängystä

Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää

On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä, toinen oli lahja jonka reuna repsottaa

Katse jähmettyy, kello ei

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto.

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Tapetoitu seinä on ja puinen lattia, valokuvat koirasta ja lastenlapsista

Yläkerta yskii, askel ottamatta jää, filmi pysähtyy …

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto.

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Kun väkivahva kevät puhkeaa, ja aamu kantaa rautahaarniskaa

Kun vaja tehdään vuolukivestä, mä olen siinä nuorena kuin nurmet on

Sä istut salin nurkkapöydässä, musiikki on rytmitettyä

Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät

Sinä nyökkäät …

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto.

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Niente praterie, niente campi, niente cime montuose

C'è una città e una città per due anziani.

Un altro si sveglia con un incubo

ricorrente e alzarsi dal letto

I lupi non ululano e l'acqua non gela

Ci sono due piumini sul corpo di sua moglie, l'altro era un regalo con un bordo penzolante

Lo sguardo si blocca, l'orologio no

Le lacrime scorrono solo al piano di sotto, il silenzio è così silenzioso

Quel sussurro è un grido.

Non cambierei un secondo

Nessuna giovinezza, nessun dolore frenetico della crescita, nessun ghiaccio che si è rotto, nessuna campana della chiesa

Eri la mia sposa allora, sei la mia sposa adesso

La parete tappezzata è e pavimento in legno, foto del cane e dei nipoti

Al piano di sopra tossisce, non si fa nessun passo, il film si ferma...

Lo chiamo l'amore di due persone

La chiamo vita anche se non ho nemmeno fatto una performance completa

Le lacrime scorrono solo al piano di sotto, il silenzio è così silenzioso

Quel sussurro è un grido.

Non cambierei un secondo

Nessuna giovinezza, nessun dolore frenetico della crescita, nessun ghiaccio che si è rotto, nessuna campana della chiesa

Eri la mia sposa allora, sei la mia sposa adesso

Quando scoppia una violenta primavera e il mattino indossa un'armatura di ferro

Quando la tettoia è di pietra ollare, io sono giovane come l'erba

Ti siedi al tavolo d'angolo della sala, la musica è ritmica

Ti chiederò se ottengo il permesso, tu annuirai

Tu annuisci...

Le lacrime scorrono solo al piano di sotto, il silenzio è così silenzioso

Quel sussurro è un grido.

Non cambierei un secondo

Nessuna giovinezza, nessun dolore frenetico della crescita, nessun ghiaccio che si è rotto, nessuna campana della chiesa

Eri la mia sposa allora, sei la mia sposa adesso