Arjen sankari -

Arjen sankari, ilman tuntuvaa.

Laittaa kenkiäjalkaa, on lasia maassa.

Pienen elämän päässähän äkkiähäviää.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

Viha voimana kasvaa niin, sankari nahkansa luo.

Iloista laulua iltaan, on rappiollista elämä.

Harmaan nyänsit mustaan vie, musta on ainoa tie.

Hän hakee avaimia, menneessään tiensäpäässä, sormet jäässä.

Eikätaas kiirettäminnekään.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

10.5 torstai aamu alkaa.

hän hakee voimaa, tämän päivän sarkaan.

arjen sankari nousee ja käy kaupungin korkeimpaan torniin käy.

Ei hae avaimia mennessään, tajuaa tulleensa tiensäsuhteen järkensäpurkutuomioon.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

Un eroe di tutti i giorni, senza apprezzamento.

Mettiti le scarpe, c'è del vetro per terra.

Dopotutto, una piccola vita scompare improvvisamente.

Incapace di gestire, forse un grande grande, piccolo momento.

Eroe di tutti i giorni, piovono cenere.

La rabbia come forza cresce così, l'eroe crea la sua pelle.

Buon canto alla sera, è una vita rovinata.

Le pepite grigie ti portano al nero, il nero è l'unico modo.

Recupera le chiavi, mentre va in fondo alla strada, le dita sul ghiaccio.

E non di fretta.

Incapace di gestire, forse un grande grande, piccolo momento.

Eroe di tutti i giorni, piovono cenere.

10.5 Inizia il giovedì mattina.

cerca il potere, nel tabernacolo di oggi.

l'eroe quotidiano si alza e visita la torre più alta della città.

Non cercando le chiavi quando va, si rende conto di essere arrivato al punto del giudizio di riassegnazione.

Incapace di gestire, forse un grande grande, piccolo momento.

Eroe di tutti i giorni, piovono cenere.