Voin luopuu mistä vaan - Suvi Teräsniska

Aamu valkenee, valaisee jo eteisen

Tämän ahtaan pikku kaksion, tai kotihan se on

Yhteinen

Makuuhuoneen ovee raotan, on siellä hämärää

Heidän näen nukkuvan, en tahdo herättää

Vaan siihen jään

Ja musta tuntuu et’voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan

Lähelläin

Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan, voin tehdä tappavinta työtä puolestaan

Pystypäin

Eihän perhe tää liene aivan sellainen

Kuin on telkkarissa perheet nää tila-automainosten

Mä tiedän sen

Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siellä hengittää

Pari unennäkijää, en tahdo herättää

Vaan siihen jään

Ja musta tuntuu, et’voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan…

Mä en tiennyt aikoinaan, mihin vielä joudunkaan

Mä en tiennyt kuinka paljon rakkautta heiltä saan

Ja pystyn antamaan

Voin luopuu mistä vaan

Voin luopuu mistä vaan

Ja musta tuntuu, et' voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan…

Aamu valkenee, valaisee jo eteisen tän

Yhteisen

La mattina si illumina, illumina già il corridoio

Questo piccolo gemello angusto, o casa che è

Comune

La porta della camera da letto è aperta, è fioca lì

Li vedo dormire, non voglio svegliarmi

Ma mi atterrò

E il nero mi sembra di non rinunciare a nulla se non quando li avrò

Più vicino

Quindi, al contrario, posso rinunciare a qualsiasi cosa, posso fare il lavoro più letale a mia volta

Verticalmente

Probabilmente non è così che è la famiglia

Come in televisione, le famiglie vedono i SUV

lo so

Mi appoggio sulla soglia, ascolto, lì respirano

Un paio di sognatori, non voglio svegliarmi

Ma mi atterrò

E il nero mi sembra di non poter rinunciare a nulla se non quando li tengo...

Non sapevo cosa avrei fatto prima

Non sapevo quanto amore avrei ricevuto da loro

E posso dare

Posso rinunciare a qualsiasi cosa

Posso rinunciare a qualsiasi cosa

E il nero ti sembra di non poter rinunciare a niente, ma quando li tengo...

Il mattino si fa più luminoso, illumina già il corridoio

Comune