Reissumies Ja Kissa - Tapio Rautavaara

On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies.

Hän viheltelee kulkeissaan.

Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties.

On musta kissa seuranaan.

Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää.

Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää.

On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies.

Hän viheltelee kulkeissaan

Tienlaidassa hän näkee mökin pienen, aution

ja ovi sen on raollaan.

Se turvapaikkaa tietää, siinä kylmänsuoja on ja reissumies on iloissaan.

Hän kissaansakin kutsuu: «Mihin mirri häipyi, hei?»

Mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei.

On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää.

On liedessä, voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa.

Hän takan ääreen hapuilee.

Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa,

se sinälläänkin riittänee.

Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään

ja jokin kaunis muisto lämmittää kai sydäntään.

Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas.

On reissumiehen kylmä taas

On päällä kylmän tuhan kissa yötään viettänyt

ja kiilusilmät hehkun loi.

Sen minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin nyt,

kun aamu valon tupaan toi.

Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan,

vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan.

Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties.

On taipaleella reissumies.

È notte fonda, un viaggiatore, tra le altre cose.

Fischietta mentre cammina.

Sa da dove viene, da dove solo il cielo.

C'è un gatto nero ad accompagnarlo.

Ma il freddo comincia a tormentare l'uomo allegramente.

Probabilmente ha bisogno di una casa e di una stufa calda.

È notte fonda, un viaggiatore, tra le altre cose.

Fischietta mentre cammina

Sul ciglio della strada, vede una piccola casetta deserta

e la porta è aperta.

Conosce il rifugio, ha un riparo freddo e il viaggiatore è felice.

Grida al suo gatto: "Dove è scomparsa la mirra, ehi?"

Ma l'assenza di una coda di gatto per molto tempo non richiede alcuno sforzo.

Avere la tua pelle principalmente e il calore importante.

Sul fornello, oh meraviglia, un paio di braci ardenti.

Armeggia vicino al camino.

Non ho paura di soffiare anche un debole bagliore ora,

questo di per sé sarà sufficiente.

Tende le mani al calore della stufa

e immagino che qualche bel ricordo mi scaldi il cuore.

E avvenne al mattino che la mano del castello si ruppe.

È di nuovo freddo per un viaggiatore

Un gatto freddo mille ha passato la notte su di esso

e gli occhi si incastrano.

Quello che pensavi fosse carbone, il gatto è ora,

quando la luce del mattino entrava nella stanza.

Ma il viaggiatore non deve pensare,

ma fischiettando nella strada, il gatto spinge con essa.

Sa da dove viene, da dove solo il cielo.

C'è un viaggiatore in arrivo.