Kerran Vielä (Tie Yhteen Meidät Vie) - Tehosekoitin

«rantakivissä, tammen oksissa

Kuiskivan kuulen sen

Tuulen viimeisen lempeän

Ennen viimoja pakkasen

Jos matkustat, tuuli, kaupunkiin

Jossa tyttöni asustaa

Mekko ruskea yllään

Ja sadepisarat hiuksillaan

Kerro että häntä odotan

Unohtaa et saa

Kerro että kerran vielä tie

Yhteen meidät vie

Yhteen meidät vie

Jos myötä syystuulten vieraisille

Nyt saapuu tuo neitonen

Teen mä hänelle syksyn lehdistä

Seppeleen kultaisen

Jos kevään aurinko hiuksillansa

Taas tulevan hänet nään

Silloin vuoteelle kukkien

Kanssain painakoon tyttö pään

Kerro että häntä odotan…

Vaan jos kultansa on hän unohtanut

Ja toisen jo on

Mun kerro taivaaseen lähteneen

Minut kuolema korjatkoon

Kerro että siellä odotan…"

«Nei sassi di riva, tra i rami della quercia

lo sussurro

Il vento dura dolcemente

Prima dell'ultima gelata

Se viaggi, vento, in città

Dove vive la mia ragazza

Indossa un vestito marrone

E gocce di pioggia sui suoi capelli

Dimmi che lo sto aspettando

Dimentica che non puoi

Dimmi un'altra volta

Ci porta insieme

Ci porta insieme

Se accompagnato da venti autunnali per gli ospiti

Ora sta arrivando quella fanciulla

Gli farò le foglie autunnali

Una corona d'oro

Se il sole di primavera sui loro capelli

Lo rivedrò

Poi sul letto di fiori

Con il peso della testa della ragazza

Dimmi che lo sto aspettando...

Ma se ha dimenticato il suo oro

E ce n'è un altro

Lascia che ti dica di andare in paradiso

Possa la morte correggermi

Dimmi che sto aspettando…”