Tuonelaan - Teräsbetoni

Synkän saapuen he tulivat etsien

Miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan

Suoja varjojen, nurmi alla jalkojen

Äänetönnä yössä salamurhaaja työssä

Tuonelaan miestä viedään taas

Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan

Mutta maailmaan henki palaa riivaamaan

Oikeutta hakemaan

Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen

Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa

Hahmo synkänlainen, ei mies eikä nainen

Mukaansa pyytäen, kättänsä ojentaen

Sieluni uhraan jos vain kasvaa saan

(Onhan sanasi kyllä, tuhoa päälle maan

Ei säästy edes rakkainpasi, buahahahaa)

Niin mä teen siirrän kaiken

Ajasta ikuisuuteen

Arrivando cupi, vennero a cercare

Un uomo che dorme, la sua preda indifesa

Protezione dalle ombre, erba sotto i piedi

Silenzioso di notte assassino al lavoro

L'uomo viene portato di nuovo a Tuonela

A morte, condannato innocente

Ma lo spirito torna nel mondo per demonizzare

Il diritto di candidarsi

Stanza silenziosa, respiro ultimo

Non riusciva a indovinare cosa aspettarsi nel sonno

La figura è cupa, né maschile né femminile

Chiedendo la sua mano, porgendogli la mano

Sacrifico la mia anima se dovessi crescere

(Dopo tutto, la tua parola è sì, distruggi la terra

Nemmeno i tuoi cari pass, buahahaha)

Quindi sposto tutto

Di volta in volta