Hiljaisen talven lapsi - Timo Rautiainen

Joka aamu kuljen kotipolkuni

Eksyen, lumi aina peittää jälkeni

Joka ilta saavun kotiovelle

Tulitikkutytön kanssa käden lämmitän

.

Meri on nyt ilman rantaa

Lapsi hiljaisen talven vaeltaa

Ainoastaan sade maan seuraa

Kun äänettömyyteen katoaa

Olit ensilumen lapsi minussa

Liian kaunis maailmaani jakamaan

Elin suruni, tein siitä rakkaani:

Lämmin muisto yösydänunessani

Meri on nyt ilman rantaa

Lapsi hiljaisen talven vaeltaa

Ainoastaan sade maan seuraa

Kun äänettömyyteen katoaa

Toisen suulla lauluni laulan

Kaikkeni kannan kehtojen hautaan

Kylmän sulatan, itseäni kaitsen ja odotan

Kunpa voisin joskus muuhun herätä

Kuin häpeään peilin lävistämään

Luojan luoma, vailla suojaa

Sula maa odottaa lasta hukkuvaa

Meri on nyt ilman rantaa

Lapsi hiljaisen talven vaeltaa

Ainoastaan sade maan seuraa

Kun äänettömyyteen katoaa

Meri on nyt ilman rantaa

Lapsi hiljaisen talven vaeltaa

Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin

Torno a casa ogni mattina

Mi sono perso, la neve copre sempre le mie tracce

Arrivo alla mia porta ogni notte

Mi riscaldo la mano con la fiammiferaia

.

Il mare ora è senza riva

Un bambino in un tranquillo inverno vaga

Segue solo la pioggia della terra

Quando il silenzio scompare

Sei stato il primo bambino della neve in me

Troppo bello per il mio mondo da condividere

Ho vissuto il mio dolore, ne ho fatto il mio amore:

Un caldo ricordo nel sonno del mio cuore

Il mare ora è senza riva

Un bambino in un tranquillo inverno vaga

Segue solo la pioggia della terra

Quando il silenzio scompare

Alla bocca della mia seconda canzone canto

Sto tutti nella tomba delle culle

Sciolgo il freddo, mi proteggo e aspetto

Vorrei potermi svegliare un giorno

Vergogna di bucare lo specchio

Creato dal Creatore, senza protezione

La terra fusa sta aspettando che un bambino anneghi

Il mare ora è senza riva

Un bambino in un tranquillo inverno vaga

Segue solo la pioggia della terra

Quando il silenzio scompare

Il mare ora è senza riva

Un bambino in un tranquillo inverno vaga

La ricerca del paradiso si è conclusa in oro e lacrime