Sanelu05 23.6.2015 - Vesala

Minkälaista siitä oikeasti ees ois tullut?

On oikein, ettei päätyneetkään yhteen tämäntyyppiset puolihullut

Vuosien jälkeen sä vielä rem-unessa vaanit

On oikein erottaa toisistaan tämäntyyppiset työnarkomaanit

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Kaksi liian synkkää mieltä yhteen eivät kuulu

Kun pikkuhiljaa jokaisesta päivästä tulis ikuinen huono joulu

Mut meidän rakkautta liikaa ei voi liiotella

Me toisistamme kiinni pidellen vajottiin täytettyinä onnella

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Avaamatta jossakin on sukupolven ääni

Ja niin kuin koko vuosikerran, mitätöinti jätti sen sisään pääni

Humalassa sulta aina löytyy arroganssi

Sun elämäs on aikalaisromaanin aineisto, kahden laman lapsi

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Che tipo di cosa sarebbe davvero?

È giusto che questo tipo di semipazzi non sia finito

Dopo anni, sei ancora nel sonno

È giusto distinguere tra questi tipi di maniaci del lavoro

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Due visioni troppo cupe non vanno d'accordo

Quando a poco a poco ogni giorno sarebbe diventato un eternamente brutto Natale

Ma anche il nostro amore non può essere esagerato

Tenendosi stretto l'un l'altro, siamo affondati, pieni di felicità

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Non aperto da qualche parte è il suono di una generazione

E come tutta l'annata, l'annullamento me lo ha lasciato nella testa

In un ubriaco, c'è sempre arroganza nelle piume

La vita del sole è il materiale di un romanzo contemporaneo, figlio di due depressioni

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia

Ah, nostalgia