Aarteenryöstäjä - WÖYH!

Ei nähty kuuta, ei pilven reunaakaan.

Pimeys muurasi taivaan laastillaan.

Veistokset köytin suuriin kärryihin.

Vahvimmat norsut vetojuhdiksi valjastin.

Vuorelta rantaan rattaat raahattiin.

Painavat patsaat laivaan kammettiin.

Köysiin tarttukaa!

Purjeet nostakaa!

Saaliit ruumaan!

Laivapöllö huutaa.

Kaukana jossain aurinko hohtaa.

Tähdet ja kuu kotimatkaani johtaa.

Sateenkaaren pää nyt saarelle jää.

Muualle aarteeni aion siirtää.

Saaren patsaat voimillaan

tekevät minusta maailman valtiaan.

Non ho visto la luna, nemmeno il bordo della nuvola.

L'oscurità mascherava il cielo con il suo mortaio.

Le sculture erano legate a grandi carri.

Gli elefanti più forti come imbracatura guida.

Dalla montagna alla riva, il passeggino veniva trainato.

Statue pesanti sulla manovella della nave.

Afferra le corde!

Alza le vele!

Prendi la presa!

Il gufo urla.

Lontano da qualche parte splende il sole.

Le stelle e la luna guidano la mia strada verso casa.

La testa dell'arcobaleno ora rimane sull'isola.

Altrove, sposterò il mio tesoro.

Le statue dell'isola in pieno vigore

fammi il sovrano del mondo.