Onnen hohteessa - Yö

Niin on jo leikki kaukana

Ja kyntensä on paljastanut sairas maailma

Siellä prinssinsä nyt häntä pitää otteessaan

Ja katseellakin hakkaa rakoon maan

Hän meikkaa silmän mustuneen

Ja sulkee pelokkaasti kaikki portit sydämeen

Väkinäisesti hän uhrautuu ja hymyilee

Se hetken julmuudelta varjelee

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Vieläkö löytyy toivoa?

Ei elämänsä loppuun asti voi hän varoa

Sanojaan ja askeleitaan sydän säikkyen

Hän tietää sen ja tekee päätöksen

Kun yöllä rappukäytävään

Hän hiipii hiiskumatta pidätellen henkeään

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Se sammuttaa saa liekit helvetin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Hän lähtee palaamatta koskaan takaisin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Questa è la strada da percorrere

E le sue unghie hanno rivelato il mondo malato

Là il suo principe ora lo tiene nella sua presa

E anche con lo sguardo taglia il terreno

Si trucca gli occhi anneriti

E chiude paurosamente tutte le porte del cuore

Si sacrifica forzatamente e sorride

Ti protegge dalla crudeltà del momento

Fortunatamente, ballava una volta in una notte d'estate

E ho sentito il suo cuore volare

Nel bagliore della felicità una volta l'azzurro del cielo nei suoi occhi

Prese vita dall'altare

Ora il tormento è la fine di quel momento di bellezza

E in sua assenza risplende il suo splendore

C'è ancora speranza?

Non può stare attento fino alla fine della sua vita

Le sue parole e i suoi passi avevano il cuore spezzato

Lo sa e prende una decisione

Quando di notte sulle scale

Esce furioso senza trattenere il respiro

L'acquazzone ulula nel freddo della città

Spegne le fiamme dell'inferno

Fortunatamente, ballava una volta in una notte d'estate

E ho sentito il suo cuore volare

Nel bagliore della felicità una volta l'azzurro del cielo nei suoi occhi

Prese vita dall'altare

Ora il tormento è la fine di quel momento di bellezza

E in sua assenza risplende il suo splendore

L'acquazzone ulula nel freddo della città

Se ne va senza mai tornare

Fortunatamente, ballava una volta in una notte d'estate

E ho sentito il suo cuore volare

Nel bagliore della felicità una volta l'azzurro del cielo nei suoi occhi

Prese vita dall'altare

Ora il tormento è la fine di quel momento di bellezza

E in sua assenza risplende il suo splendore