Sunnuntaisin Kuolee Kuninkaat - Yö

Puut pienen polun reunustaa

On suihkuallas aina tyhjä vaan

Nyt puiden yli meren täältä nähdä voi

Kun ennen tuuli vain sen äänet joskus tänne toi

Saavuin tänne niin kuin häpeillen

Edes kynttilää mä tänne tuonut en

Vastannut en öisiin viesteihin

Soittanut en vaikka lupasin

Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa

Katsoo poutapilvien takaa joskus aurinko kuin muistuttaen

Ettei kuitenkaan joka hetkeen pääse mukaan

Joskus tietä tunne ei kukaan, ota vastaan päivät jotka kiinni saat

Sillä sunnuntaisin kuolee kuninkaat

Kun tarttunut ei tuuli purjeisiin

Hän enää jaksanut ei jäädä ankkuriin

Ei jaksanut hän enää odottaa

Ilman valtakuntaa kaikki katoaa

On helppo mennä jos vain käsketään

Vaan vaikeaa on pyytää lähtemään

Nyt liian myöhään saavun tänne kuitenkin

En ole vahvempi kuin kuuluu tapoihin

Gli alberi delimitano un piccolo sentiero

C'è una doccia sempre vuota ma

Ora puoi vedere gli alberi sul mare da qui

Quando prima del vento a volte portavano qui solo i suoi suoni

Sono arrivato qui come se mi vergognassi

Non ho nemmeno portato una candela qui

Non ho risposto ai post notturni

Non ho chiamato nonostante l'avessi promesso

E i due ragazzi sono sdraiati sul prato

Guardare dietro le nuvole di pioggia a volte è il sole come promemoria

Tuttavia, non puoi entrare in ogni momento

A volte la strada non sente nessuno, prendi i giorni che raggiungi

Perché i re muoiono la domenica

Quando afferrato, nessun vento vele

Non poteva più restare all'ancora

Non poteva più aspettare

Senza il regno, tutto scomparirà

È facile andare se lo comandi

Ma è difficile chiedere di andarsene

Tuttavia, vengo qui troppo tardi ora

Non sono più forte di quanto sono abituato